Sekametelisoppa

Hei! Sunnuntai-iltana 24.7. yksi unelmistani kävi toteen: pääsin vihdoinkin Queenin+Adam Lambertin livekeikalle. En hirveästi käy rock-konserteissa, mutta olen todella iloinen, että tuonne tuli ostettua liput. Se ei ollut ainoastaan konsertti, vaan ilmiömäinen visuaalinen show. Sukupolvikokemus. Alun perin tutustuin tähän yhtyeeseen yläasteella ollessani. Englanninkielen opettajani oli todella kova Queen-fani ja jollain tunnilla hän jonkin tehtävän varjolla(en enää muista mikä se tehtävä oli) laittoi heidän Radio Ga Ga-hittinsä musiikkivideon soimaan valkokankaalta. En tiedä, mitä muut 15-vuotiaat luokkakaverini siellä istuessaan tuumasivat, mutta minuun se iski kovaa. Se heidän musiikkinsa ja ihmeellinen voimansa, jonka tunkeutui valkokankaan läpi koko luokkaan. Tuon tunnin jälkeen kaivelin kaikki tiedot kyseisestä yhtyeestä ja aloin kuuntelemaan heidän musiikkiaan sellaisella palolla, että pian olin jo lähestulkoon Queen-asiantuntija. Myöhemmin noilla enkun tunneilla piti tehdä esite

Moiccu! Töihin paluuni kesäloman jälkeen ei mennyt ihan kuin strömsössä. Viimeisenä lomaperjantai-iltana minulle tuli toispuoleinen kurkkukipu. Olin vähän aiemmin laulanut joidenkin kappaleiden tahdissa ehkä hieman liian korkealta omaan äänialaan nähden ja minulla on joskus sellaisen hoilottamisen jälkeen aristanut hieman kurkusta, joten laitoin tämänkin kivun aluksi sen piikkiin. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä oli vain sattumaa.  No, aluksi yritin lääkitä sitä kuin normi kurkkukipua lääkitään:join vihreetä teetä, otin buranaa ja ajattelin, että se menee itsestään ohi. Jossain vaiheessa tajusin mennä aukaisemaan suuni peilin eteen ja näin, että oikeanpuoleinen nielurisani oli hieman turvonnut ja saanut uvulan, eli kitalaella kielen takana roikkuvan pikkukielen kallistumaan hieman vasemmalle. Nieleminen oli todella tuskallista. Jokainen nielaisu tuntui kuin pieni tai itse asiassa vähän isompikin piikki olisi pistänyt kurkussa. Tästä syystä sekä syöminen että juominen oli v

Helou! En tajua tätä ajan kulkua, nyt on jo heinäkuun puoliväli!😱 Kohta ne alkaa lehdet tippumaan puista ja illat pimenemään... noh ei sentään, vaikka nyt onkin ollut viime päivät melko kolkkoja ja sateisia säitä, niin ehkä meillä on vielä kesää jäljellä🤞 Kesälomaa ei kuitenkaan ole toistaiseksi tällä erää enää jäljellä, vaan töihin olis taas palattava ensi maanantaina. Tämä loman tuoma vapaus on ollut niin ihanaa! On voinut tulla ja mennä miten vain riippumatta siitä, onko arki vai viikonloppu ja nukkua just niin kauan, kun on halunnut ilman rasittavaa herätyskellon pirinää. Vapaus on ehkä parasta elämässä. Se, että olet vapaa kaikista työpaikan ja työn tekemisen velvollisuuksista, joka päiväisistä samoista rutiineista, herätyskellosta ja aikataulutetusta elämästä. Vapaus vain olla ja tehdä just niitä juttuja mitä haluat, vaikka keskellä keskiviikkoa.  Tämä kesäloma olikin todella vaiherikas, monipuolinen ja kaikin puolin ihana. Paras kesäloma pitkään aikaan.☺ Juhannuksen jälkeen ei