Iki-ihana Queen

Hei!

Sunnuntai-iltana 24.7. yksi unelmistani kävi toteen: pääsin vihdoinkin Queenin+Adam Lambertin livekeikalle. En hirveästi käy rock-konserteissa, mutta olen todella iloinen, että tuonne tuli ostettua liput. Se ei ollut ainoastaan konsertti, vaan ilmiömäinen visuaalinen show. Sukupolvikokemus.

Alun perin tutustuin tähän yhtyeeseen yläasteella ollessani. Englanninkielen opettajani oli todella kova Queen-fani ja jollain tunnilla hän jonkin tehtävän varjolla(en enää muista mikä se tehtävä oli) laittoi heidän Radio Ga Ga-hittinsä musiikkivideon soimaan valkokankaalta. En tiedä, mitä muut 15-vuotiaat luokkakaverini siellä istuessaan tuumasivat, mutta minuun se iski kovaa. Se heidän musiikkinsa ja ihmeellinen voimansa, jonka tunkeutui valkokankaan läpi koko luokkaan. Tuon tunnin jälkeen kaivelin kaikki tiedot kyseisestä yhtyeestä ja aloin kuuntelemaan heidän musiikkiaan sellaisella palolla, että pian olin jo lähestulkoon Queen-asiantuntija. Myöhemmin noilla enkun tunneilla piti tehdä esitelmä jostain asiasta tai henkilöstä, mikä on itselle tärkeä, ja tein sen Queenista. Opettajani oli tietenkin ihan haltioissaan ja omi koko esitelmän itselleen. Se taisi olla ysiluokan kevättä ja minulla oli pieni haave saada se työ itselleni takaisin muistoksi, mutta opettajani laittoi sen ties minne itselleen talteen, joten sinne koululle se jäi. 😁

Alun perin konsertin piti olla Helsingin Hartwall Areenalla, mutta sodan ja areenan venäläisomistusten myötä se siirtyikin Tampereen Nokia Areenalle. Onneksi se saatiin siirrettyä vain uuteen paikkaan, eikä koko konserttia tarvinnut perua tai siirtää vuodella eteenpäin! Jos he tulevat joskus vielä Suomeen, voisin mennä sinne kyllä uudestaankin. 

On todella omituista ajatella, että he ovat aloittaneet uransa jo 1970-luvun alussa ja tehneet satoja ja tuhansia keikkoja, pitänyt välillä hiljaiseloa ja nyt he olivat täällä. Siinä välissä kokonainen sukupolvi. Ei sitä yleensä tuolla tavalla tule ajatelleeksi, mutta kun oikein pysähtyy miettimään, niin onhan se paitsi kummallista, myös mahtavaa. Että kaikki ne vanhat musiikkivideot, äänitteet ja keikkatallenteet, mitä on tullut vain jostain youtubesta kuunneltua, saakin yhtäkkiä niin sanotusti fyysisen muodon. Kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen, vaikka yhtyeen yksi alkuperäisjäsen on menehtynyt jo 30 vuotta sitten(F. Mercury) ja toinen pitänyt lähes yhtä kauan hiljaiseloa(J. Deacon), minulla ja kaikilla muillakin minun ikäisillä on edelleen mahdollisuus nähdä tämä bändi livenä. 

Nokia Areenalla, joka oli lähestulkoon täynnä, monet kuvasivatkin sitä sukupolvikokemukseksi. Konsertti ei ollut ainoastaan musiikkia, se oli nostalgiaa. Sitä, että kaikki ne radiossa kuullut ja koulussakin lauletut biisit on yhtäkkiä siinä: livenä esitettyjä. Ei lainkaan ainoastaan historian kirjojen syövereihin jääneitä, Helmi-radiossa soitettuja, C-kasettien mukana poisheitettyjä, vaan nykyisellä Z-sukupolvellakin on mahdollisuus saada kuulla ne livenä sellaisella showlla höystettynä, ettei kukaan voi jäädä kylmäksi. 

Freddie Mercury oli persoona isolla P:llä. Laulaja isolla L:llä. Sellaisella karismalla varustettuna, että hänen saappaitaan olisi kenen tahansa mahdoton täyttää. Mutta onneksi on Adam Lambert! Huh, mikä ääni. Kyllä hänelläkin sekä ääntä että lavakarismaa riittää, onhan hän sen verran överi, mutta ei hän Freddie ole. Jos olisi mahdollista, totta kai haluaisin nähdä Queenin lavalla alkuperäisenä bändinä. Sellainen haaveilu ja jossittelu on kuitenkin turhaa, joten onneksi on olemassa Adam! Hän tekee kyllä kunniaa kaikille biiseille, varsinkin kun hänen äänialansa siihen riittää. Itse asiassa olen sitä mieltä, että se mies ansaitsisi enemmänkin huomiota ja arvostusta, mitä hän nyt ehkä saa. 

Oli kuitenkin koskettavaa, että yhtye haluaa edelleen konserteissa muistaa myös Freddietä. Niin myös eilen Suomen konsertissaan. Hän heijastui isolle screenille pariinkiin otteeseen, ensin tehdessään tutuksi tullutta äänenavausharjoitetta yleisölleen ja sitten laulaessaan osan balladista Love of My Life, jonka yhtyeen kitaristi Brian May ensin aloitti. 

Sillä tavalla pystyi kuvitella, millaista olisi, jos se olisikin ollut Freddie laulamassa lavalla. Minusta sekin on hienoa, ettei bändi halua unohtaa Freddien suurta osuutta bändin jäsenenä, laulajana ja lauluntekijänä, vaan haluaa edelleen vaalia hänen muistoaan ja tuoda hänet osaksi showta. Sillä tavalla myös minunikäiseni fanit, jotka eivät olleet edes syntyneet hänen kuollessaan, saavat nykytekniikan avulla kuvitella niin sanotusti tapaavansa hänet ja se myös tutustuttaa nuoretkin sukupolvet hänen elämäntyöhön. Ja se on tärkeää, nimittäin Queenin musiikki on niin mahtavaa, mieleenjäävää, kylmiä väreitä aiheuttavaa, että se ansaitsee kaikki faninsa ja osakseen saamansa arvostuksen.

    Tunnelma oli lievästi sanottuna

    katossa. May esittämässä Love of My Life

    -balladia.   

Konsertti oli kaikin puolin mahtava ja sykähdyttävä kokemus. Harmi vain, että kaikista kuvista tuli melko huonoja ja ylivalottuneita, vaikka kuinka yritti tarkentaa. Zoomailu ja vilkkuvat valot eivät kuitenkaan vain tahdo tehdä kuvaamisesta mitään helppoa hommaa, varsinkaan kun en ole mikään ammattilainen. 😅

    Brian May on myöskin tähtitieteilijä ja 

    astrofysiikan tohtori, johon nämä 

    lavasteet sopivat paremmin kuin hyvin.

    Konsertti oli visuaalisestikin erittäin 

    harkittu ja hieno. 

Koko bändi soitti kuin parhaimpina vuosinaan, mihin Lambert antoi mahtavan oman lisänsä. Jos sinulla on joskus mahdollisuus mennä katsomaan heitä, mene. Et tule katumaan. 🤴 

"You can do anything with my music but never make me boring."

                      -F. Mercury

-Sofia