Sekametelisoppa

Hello taas! Aika vierii niin nopeasti, että edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo puolitoista viikkoa. Kevätkin on yhtäkkiä jo näin pitkällä, vaikka ne ihanat +10 asteen kelit onkin toistaiseksi muisto vain ja sen sijaan on myrskynnyt ja satanut lunta.Ehkä ensi kuussa viimeistään sitten päästäis taas nauttimaan lämpimimmistä keleistä☺  Viime aikoina on ollut aika paljon hommaa, koska ensinnäkin 5 päivän työviikon lisäksi pitäisi soittaa pianoläksyjä, mitä on kertynyt nyt aika paljon, tehdä ammattikorkean valmennuskurssia (ostin sellaisen itsenäisesti tehtävän kurssin, sillä haluan nyt valmistautua pääsykokeisiin astetta paremmin ja testata, onko valmennuskurssista mitään hyötyä kouluunpääsyssä) sekä valmistautua tulevaan muuttoon. Olemme muuttamassa toukokuun alussa Espooseen, sillä löysimme sieltä lähes samalla vuokrahinnalla kolmion nykyisen kaksiomme tilalle. Lisätila on nimittäin aina plussaa! Vaikka varmasti sielläkin mietitään vuoden asumisen jälkeen, että kyllä sitä lisätilaa

 Minna Canthin ja tasa-arvon päivä🇫🇮 Ironista tässä "tasa-arvon liputuspäivässä" on kuitenkin juuri se, että Canth on edelleen ainoa nainen, jolla on Suomessa liputuspäivä. Tove Jansson sai oman liputuspäivänsä vasta vuonna 2020 ja sekin on toistaiseksi vain suositus eikä siis merkitty edes kalentereihin. Itse laitoin merkille, että läheskään kaikissa lipputangoissa ei tuolloin 9.8. Janssonin liputuspäivänä lippu liehunut.  Minna Canth oli kirjailija, yhteiskunnallinen vaikuttaja, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen ja sen ajan feministi. Hän on saanut oman näkemykseni mukaan enemmän huomiota ja kunnianosoituksia kuin suurin osa muista merkittävistä naisista. Kuopiossa on Minna Canthin lukio, hänen mukaansa nimetyt kadut löytyvät mm. Helsingistä, Kuopiosta ja Tampereelta, hänelle on pystytetty patsaita ja häntä on myös muistettu mm. juhlarahalla, postimerkeillä ja näytelmillä.  Tämä on tietenkin todella hienoa -olkoonkin, että Canth onkin niitä harvoja Suomen histo

Olen pitkään, yläasteajoilta asti, kärsinyt melko huonosta ihosta. On ollut näppyjä, punoitusta, mustapäitä ja rasvaisuutta. Talvella iho taas kuivuu varsinkin T-alueelta:otsa hilseilee ja posket ovat karheat. Päätin viime syksynä tehdä asialle jotain ja mietittyäni, menenkö ihotautilääkärille vai kosmetologille, päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ensimmäisenä piti löytää joku hyvä paikka, nimittäin tarjolla on jos jonkinmoisia kauneussalonkeja ja hoitoja, joiden taso voi vaihdella suurestikin. Aikani netistä selailtuani ja arvosteluja lukiessani päädyin Helsingin Kaisaniemenkadulla sijaitsevaan L-Beautyn vastaanotolle ja olen ollut todella tyytyväinen. Siellä on asiantunteva ja ystävällinen henkilökunta, kohtuulliset hinnat ja lisäksi se sijaitsee keskeisellä paikalla, minne on helppo mennä julkisillakin. Ensin minulle tehtiin kolmen sarjan kemiallinen kuorinta(yht. 270€),  joka kirkastaa ihoa huomattavasti ja poistaa mm. pigmenttimuutoksia ja finnejä ja uudistaa ihoa muutenkin kautt

Kävin lukiossa luovan kirjoittamisen kurssin, joka niin sanotusti huipentui kurssin lopussa oppilaiden tekemiin runokokoelmiin. Kurssi oli todella mielenkiintoinen, hauska ja rento, jossa oppi paljon syvällisemmin kirjoittamisesta kuin perus äidinkielentunneilla. Minulla on tuo minun kirjoittama runokokoelma edelleen tallella ja se kantaa nimeä "Elämäni laulu". Muistan, miten vaikea oli keksiä tuolle kokoelmalle nimeä ja se olikin vähän sellainen viime tipassa äkkiä keksitty nimi.😀 Olen noista runoista itse asiassa aika ylpeä. Se oli nimittäin sitä aikaa, kun luovuus vielä kukoisti.😜 Nykyään sitä vaan kärsii ns. tyhjän paperin kammosta, niin kuin sanonta kuuluu. On se jännä, miten se meneekään niin, että jos ei kirjoita vuosiin oikein mitään ja nykyään kirjojen lukeminenkin on jäänyt lähes kokonaan, se vaikuttaa suoraan omaan mielikuvitukseen, luovuuteen ja aikaansaamiseen. Sen takia päätinkin nostalgisoida näiden vanhojen runojen parissa ja kirjoittaa kaikki viisi runoa tä

Maaliskuu ja ihana auringonpaiste. Varma alkavan kevään merkki. Nyt joku tietysti voisi sanoa, että ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa -takatalvi on vielä mahdollinen. Tämän talven lumimäärän, vaihtelevat säät ja myrskyt huomioon ottaen en sitä yhtään ihmettelisi. Mutta välittömästi kun päivät pitenevät eikä esimerkiksi aamukahdeksalta töihin saapuessa ole enää pimeää, rinnassani alkaa tuntua kevät. Saan tästä valosta ja tästä vuodenajasta hirveästi energiaa, nimittäin aurinkoenergiaa! Miten häikäisevä aurinko onkaan puolen vuoden pimeyden ja synkkyyden jälkeen. Ja aina se kirkkaus tulee yhtä yllättäen, vähän samalla tapaa kuin talvi onnistuu aina yllättämään autoilijat.  Vaikka maailmassa tapahtuisi mitä, luonto antaa jollain tapaa lohtua:lumet sulavat, linnut lentävät takaisin etelästä, aurinko paistaa. Luonto ei välitä, vaikka täällä olisi millainen sekasorto. Se tuo jonkinlaista pysyvyyden tunnetta.  Kevät edustaa minulle tavallaan uutta alkua. Talvi m