Musiikin voima🎶

Johonkin aikaan Facebookissa pyöri sellainen "haaste", että ihmisen täytyi nimetä joku 10 kappaletta/laulua, mitkä on itselle tärkeitä. En muista tuota määrää tarkalleen, mutta sillä ei nyt niin väliä. Ajattelin, että voisin itsekin listata tähän omia lempikappaleitani. Haluan tehdä sen kuitenkin erikseen populaarimusiikille ja klassiselle musiikille, sillä näiden kahden genren väliltä on mahdoton niputtaa yhen listan alle kaikki. 

Nämä kaikki kappaleet ovat sellaisia, että aina kun ne kuulee jossain, on ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan. Ne virtaavat koko voimallaan, tunteellaan ja kauneudellaan kehon lävitse. Tuntuu, kuin aika pysähtyisi; voisi vain kuunnella uudelleen ja uudelleen ja teeskennellä, että maailmassa ei juuri silloin ole mitään muuta kuin musiikki ja minä. Ja maailmassa sitä kaunista musiikkia riittää. Niin kaunista, että sydämeni on pakahtua. 

On oikeasti mahdotonta nimetä jotain tiettyä lempikappaletta, koska niitä on niin monia ja aina tulee myös uusia lempikappaleita, kun kuulee jonkin itselleen tuntemattoman kappaleen, josta tulee taas yksi suosikki. On varmasti vaikea listata vain tietyt ja myös antaa niiden olla siinä, eikä tulla vaihtelemaan sitä mukaan, kun mieli muuttuu😁 Ajattelin nyt mennä 10 kappaleella molemmissa kategorioissa. Nämä eivät kuitenkaan ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan täysin satunnaisesti listattu. 

Populaarimusiikki:
1. Queen -Who Wants to Live Forever
2. Queen -The Show Must Go On 
3. Gary Moore -One Day 
4. Amy Winehouse -Back to Black 
5. Lara Fabian -Je suis malade 
6. Vesta -Periodi 
7. Donny Hathaway -A Song For You
8. Michael Jackson -Man In The Mirror 
9. Christina Aguilera -You Lost Me 
10. Alice Cooper -Steven 

Klassinen musiikki:
1. Joaquin Rodrigo -Concerto de Aranjuenz ja etenkin sen toinen osa Adagio 
2. Gabriel Fauré -Apres un Reve 
3. Jan Dismas Zelenka -Laetatus Sum 
4. Vladimir Vavilov -Ave Maria 
5. W.A. Mozart -Requiem 
6. Frédéric Chopin -Nocturne op. 72 no. 1
7. Vincenzo Bellini -Casta Diva 
8. Alessandro Marcello -Adagio
9. Allegri -Miserere mei 
10. Franz Schubert -Fantasie in F minor 

Huh, tuo klassisen musiikin lista oli tuhat kertaa vaikeampi tehdä!😅 Lukematon määrä kappaleita jäi mainitsematta. Mozartilta ja Chopinilta olisi voinut nimetä lähes kaikki heidän teoksensa enkä esimerkiksi Giuseppe Verdiä, Pjotr Tśaikovskia tai J.S. Bachia maininnut ollenkaan, vaikka he olivatkin mieleenpainuvien ja mahtipontisten melodioiden mestareita. Tossa nyt on kuitenkin joitakin kappaleita, joita todellakin rrrrakastan. 🥰 Musiikki on valtava voima tässä maailmassa. Ja voimavara ihmisille. Se rentouttaa ja auttaa sekä ilossa, surussa että stressissä. Ilman musiikkia tämä maailma ei olisi mitään enkä varmaan itsekään olisi mitään. Musiikki on naurua ja itkua. Se on hiveleviä säveliä ja varpaillaan pitäviä nyansseja. Se on sitä, kun niskakarvat nousevat pystyyn etkä voi olla muuta kuin onnellinen, että sinulla on mahdollisuus kuulla ja kuunnella sitä. 

"Musiikki ilmaisee sen, mitä ei saa julki sanoilla eikä äänettömyydellä." (Victor Hugo)

"Minulle musiikki on helpompaa kuin sanat." (L.V. Beethoven)

"Sävel vaihtuu ja laulajat, mutta ei katoa laulu. Se jää." (Uuno Kailas)

"Ilman musiikkia seuraisi vääjäämättä hulluus." (P. Tsaikovski) 

"Musiikki on kasvattajista paras. Rytmi ja harmonia löytävät tiensä sielun salaisimpiin sopukoihin." (Platon) 

"Musiikki on minun uskontoni." (Jimi Hendrix) 

"Olen havainnut, että heittelipä elämä minua miten hyvänsä, musiikki pehmentää iskua. (Bryce Anderson) 

"Musiikki saa ihmisen tuntemaan olonsa niin romanttiseksi. Kun kuuntelen Chopinia, sieluni itkee syntien vuoksi joita en ole tehnyt." 
(Oscar Wilde)

"Emme voi luopua toivosta ihmiskunnan suhteen, kun tiedämme, että myös Wolfgang Amadeus Mozart oli ihminen."
(Albert Einstein)


-Sofia 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogitauko päättyy Klaus Nomin jalanjäljillä

Hei pitkästä aikaa! Olen pitänyt melkoista hiljaiseloa ja lähestulkoon unohtanut blogini olemassaolon. Se johtuu siitä, että sain jouluna 2023 lahjaksi iphonen androidini tilalle, eikä siihen saanutkaan ladattua samaa blogisovellusta, millä olen näitä tekstejä kirjoittanut. Minkään toisenkaan alustan lataaminen ei houkutellut, koska olisin joutunut aloittamaan kaiken alusta. Pidin entistä puhelintani kyllä eka koko ajan ladattuna, jos saisin siten kirjoitettua, mutta pidemmän päälle se oli aika rasittavaa ja luovutin -ja viskasin puhelimen blogineni kaikkineen laatikkoon. Nyt kuitenkin näin päälle vuoden jälkeen päätin kaivella sen sieltä esille, ladata sen ja kirjoittaa pitkästä aikaa. Miksi? Koska ajattelin tehdä kulttuuriteon! Tarina menee siis näin: Kuuntelin viime kuussa yhtä Yle radion musiikkiohjelmaa, jossa kuulin pitkästä aikaa musiikkia kontratenorilta nimeltä Klaus Nomi. Olin kyllä kuullut hänestä aikaisemminkin, mutta häpeäkseni unohtanut hänen musiikkinsa olemassaolon. Nyt...
Lue lisää

Lontoon reissu

Kuva
Hellurei, terkut Lontoosta ja hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää!🌺 En ole kerennyt kirjoittaa reissustamme läheskään niin nopeasti kuin luulin. Olimme reissussa viime viikon maanantaista torstaihin ja perjantai-iltana pikkuveljeni tuli käymään täällä etelässä, joten talvilomaviikolle riitti kyllä tekemistä eikä senkään takia ennättänyt kirjoittaa. Tällä viikolla minulla onkin ollut iltavuoroviikko. Onneks nyt ollaan jo voiton puolella ja tänään alkoi viikonloppu!😄 Aatella, helmikuukin on jo puolivälissä. On se hurjaa. Reissumme meni kaikin puolin hyvin ja ilman mitään suurempia ongelmia. Tällä kertaa oli hyvä, että lähdimme matkaan maanantaina, mikä tarkoittaa, että saimme koko viikonlopun nukkua hyvin. Menimme tavanomaista viikonloppurytmiämme aikaisemmin nukkumaan, nukuimme joku 9 tuntia ja laitoimme kellon soimaan, ettei tullut nukuttua liikaa, koska sunnuntai-iltana ennen lähtöä piti kuitenkin pystyä saamaan unta. Emme siis kärsineet tavanomaisesta ensimmäisen päivän väsymyksestä ...
Lue lisää

Suomiko onnellisten maa?

Kuva
Kun katsoo tätä maailman menoa, välillä tekisi mieli laittaa pää pensaaseen. Olla välittämättä ja kiinnostumatta, leikkiä, että maailma on samanlainen kuin silloin lapsuudessa, kun oli liian pieni ja viaton ymmärtämään suuria asioita. Ja hyvä niin, sillä lasten kuuluu saada olla lapsia. Aikuisena kyllä kerkiää stressaamaan asioista liiaksikin, koska nyt kun esimerkiksi poliittiset asiat ja päätökset koskettavat omaakin elämää ja päivittäin uutisista saa lukea lähinnä pelkästään negatiivisia ja surullisia asioita, asia todellakin on niin, että tieto lisää tuskaa. Ja sitä stressiä.  Eikö maailmassa ole enää onnellisuutta? Pintapuolisesti ehkä kyllä: ihmiset voivat hymyillä, vitsailla, urheilla, käydä töissä, elokuvissa, ulkona, istua iltaa. Mutta jotenkin tuntuu, että kaiken yllä leijuu kuitenkin niin harmaa epävarmuuden ja ahdistuksen pilvi, että se voi romuttaa kenet tahansa koska tahansa. Sota, Venäjän uhittelu, energiakriisi, kallistuneet sähkölaskut ja kaiken lisäksi...
Lue lisää