Lontoon reissu

Hellurei, terkut Lontoosta ja hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää!🌺

En ole kerennyt kirjoittaa reissustamme läheskään niin nopeasti kuin luulin. Olimme reissussa viime viikon maanantaista torstaihin ja perjantai-iltana pikkuveljeni tuli käymään täällä etelässä, joten talvilomaviikolle riitti kyllä tekemistä eikä senkään takia ennättänyt kirjoittaa. Tällä viikolla minulla onkin ollut iltavuoroviikko. Onneks nyt ollaan jo voiton puolella ja tänään alkoi viikonloppu!😄 Aatella, helmikuukin on jo puolivälissä. On se hurjaa.

Reissumme meni kaikin puolin hyvin ja ilman mitään suurempia ongelmia. Tällä kertaa oli hyvä, että lähdimme matkaan maanantaina, mikä tarkoittaa, että saimme koko viikonlopun nukkua hyvin. Menimme tavanomaista viikonloppurytmiämme aikaisemmin nukkumaan, nukuimme joku 9 tuntia ja laitoimme kellon soimaan, ettei tullut nukuttua liikaa, koska sunnuntai-iltana ennen lähtöä piti kuitenkin pystyä saamaan unta. Emme siis kärsineet tavanomaisesta ensimmäisen päivän väsymyksestä ja univajeesta. 

Lensimme menomatkan alankomaalaisella KLM-lentoyhtiöllä Amsterdamiin, josta jatkoimme välilaskun jälkeen Lontooseen. Heathrowlle saavuimme sikäläista aikaa noin kello 11 maissa. Kentältä pääsee hyvin joko Heathrow express-junalla, jonka lippu maksoi noin 25 puntaa ja kulki pysähtymättä lentokentältä Paddingtoniin tai sitten Elizabeth Linella, joka maksoi vain 11 puntaa per henkilö ja siinä matka-aika oli hieman pidempi. Meidän hotellimme sijaitsi Paddingtonissa, ihan lähellä Paddingtonin asemaa, ja Elizabeth Line kulki myös sitä kautta. Asemalta pääsi liikkumaan hyvin junalla ja lisäksi kattavasti myös busseilla, joiden pysäkit eivät tosin sijainneet asemalla vaan lähiympäristössä. Siinä mielessä hotelli oli siis täydellisellä sijainnilla. 

Kätevää oli myös se, että Lontoossa matkan pystyy maksamaan kätevästi pankkikortin lähimaksulla. Meidän ei siis tarvinnut hommata erikseen mitään matkakorttia ja ottaa selvää eri vyöhykkeistä. Julkisilla keskusta-alueella liikkuessa ei veloiteta vuorokauden aikana kun maksimissaan 6,50 puntaa. Minulla taisi mennä koko neljän päivän reissumme ajan noin 12 euroa, eli todella halvalla pääsin. Eli maksamisessa on katto, jonka yli mentäessä liikkumisesta tulee niin sanotusti ilmaista. Me tosiaan kuljettiin pelkästään keskusta-alueella eli vyöhykkeillä 1 ja 2. Sen enempää en niistä vyöhykkeistä osaa sanoa, koska ei ollut tarvetta tutkia niitä. Tipsterin sivuilta löytyy erittäin kattavasti infoo Lontooseen matkustavalle, ja kannattaakin tutustua niihin ennen matkaa, jos joskus sinne päin lähdet ja etenkin jos olet ensikertalainen (tai käyt siellä 11 vuoden tauon jälkeen, niin kuin itse.) 😀

     Ekana iltana piipahdimme mm.                       Harrodsissa. 

Hotellille päästyämme huoneemme olikin onneksi jo valmis eikä meidän tarvinnut odottaa sen siivoamista ja vapautumista. Matkanteon jälkeen oli ihana käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Hotellihuoneemme oli tosi pieni, mutta muuten kiva. Teetä, kahvia, kaakaota ja keksejä oli aina tarjolla ja suihkusta tuli ihanan kuumaa vettä (paljon kuumempaa kuin kotonamme). Luin vasta edellisenä iltana, että Britanniassa on pistorasioissa kylläkin sama jännite, mutta eri pistoketyyppi, emmekä tietenkään olleet käyneet ostamassa adapteria. Tarkoitus oli käydä lähtiessämme  lentokentältä ostamassa se, mutta emme löytäneet sitä liikettä, joka niitä myi, joten toivoimme, että edes hotellissa olisi pistokkeita myös muualla Euroopassa käytössä olevien pistoketyyppien mukaan. Ja onneksi olikin -yksi! Joten jouduimme lataamaan puhelinta vuorotellen, mutta säästyimme onneksi adapterin etsinnän vaivalta. Sellainen pitäisi kyllä oikeasti muutenkin hankkia tulevia matkoja varten! 

Ekana iltapäivänä kävimme läheisessä italialaisessa ravintolassa syömässä. Se muistutti sisustukseltaan jotain 1990-luvun alkua, mutta oli nostalginen ja hieno paikka -ja pizzat hyviä! 😋 Sitten lähdimme käymään Harrodsin kuuluisassa tavaratalossa. Olin leffojen, kuvien ja sieltä kuvattujen dokkareiden perusteella kuvitellut sen jostain syystä erilaiseksi paikaksi, mutta siellä olikin vain kaikkia merkki- ja luksusvaateliikkeitä, koruja, meikkejä ja kodin sisustusta. Eli vähän niin kuin Stockmann, mutta sata kertaa hienompi. Ei me sieltä loppujen lopuksi mitään ostettu. Siellä pyöriessä oli jo aurinko laskenut ja koska ekalle illalle ei muutenkaan ollut mitään suurempia suunnitelmia, lähdimme kaupan kautta hotellille. Ja kyllä uni maistuikin. 

Tiistaiaamuna meidän oli tarkoitus mennä hotellin aamupalalle, mutta halusimmekin nukkua ja päätimme, että käydään syömässä jossain muualla, kunhan liikkeelle päästään. Sitten myöhemmin kävimmekin hotellimme lähettyvillä sijaitsevassa kahvilassa, josta sai aamupalaa koko päivän. Tilasimme tietenkin perinteisen Full English Breakfastin capuccinon kera ja sillä tulikin maha erittäin täyteen. Sillä pystyimme olemaan huoletta iltaan asti ennen seuraavaa syöntiä. 

    Perinteinen englantilainen aamiainen. 

Sitten suuntasimme Westminsteriin ja kävimme niin Beg Benillä, Westminster Abbeyn kirkolla kuin Buckinghamin palatsillakin, jotka kaikki sijaitsivat melko lähellä toisiaan. Meidän oli aluksi tarkoitus mennä käymään kirkon sisällä, mutta koska se maksoi 30 puntaa, ja olimme seuraavana päivänä suuntaamassa Madame Tussauds'n vahakabinettiin, joka maksoi 40 puntaa per henkilö, päätimme skipata kirkon ja ihailla sitä vain ulkoa päin. Kävimme kylläkin kirkon vieressä sijainneessa Westminster Abbey Shopissa, josta ostin mm. englantilaista teetä sekä kummipojalle synttärilahjaksi Paddington-karhun, sillä hän täyttää tässä kuussa 5 vuotta. Paddington on se vanha klassikkosatu ihmismäisestä karhusta, joka saapuu Perusta Lontooseen ja on saanut aseman mukaan nimensä. Paddingtoneita oli myynnissä ympäri kaupunkia varmaan jokaisessa kojussa mikä vastaan tuli. Minun ostamalla karhulla on kumisaappaat -sen takia ostinkin juuri sen. 🧸 

    Kaikilla nalleilla ei ollut näin hienoja                  saappaita! 

    Big Ben -totta kai.

     Westminster Abbey 

    Buckinghamin palatsin aukio. 

Näiden nähtävyyksien jälkeen suuntasimme Piccadilly Circukseen ja Chinatowniin. Ne ovat jokaisen Lontoonkävijän must see -kohteita. Chinatownista kävimme ostamassa bubble teetä, ensimmäistä kertaa koskaan. 😄 En siis tosiaan koskaan ennen ollut juonut sitä, joten nyt oli pakko maistaa. Ja hyväähän se oli. Nautimme ne penkeillä istuen katusoittajaa kuunnellen. 

    Punaisia lyhtyjä oli Chinatownissa joka puolella. 

Kävimme piipahtamassa myös M&M's World -karkkikaupassa. Emme kumpikaan edes välitä niistä karkeista ja tuollaisessa paikassa tuotteilla on aina hieman ja itse asiassa melko paljonkin ylihintaa, joten emme ostaneet sieltä mitään. Siellä oli kuitenkin kiva piipahtaa, koska onhan se sentään maailman isoin karkkikauppa. 🍬

 Söimme sinä iltana eräässä Chinatownissa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa ja minä otin saman annoksen kuin aina myös kotisuomessa, eli kanaa hapanimeläkastikkeella. 😁 Mitä sitä hyvää vaihtamaan! 

Keskiviikkona suuntasimme heti Madama Tussaud -vahakabinettiin. Siellä käynti on ollut minun pitkäaikainen haaveeni ja vihdoinkin pääsin sinne. Se oli jokseenkin pienempi paikka kuin olin luullut. En tiedä, miten usein he vaihtavat/poistavat vahapatsaita, mutta siellä ei ollut läheskään kaikkia niitä, keitä olen kuvissa nähnyt siellä olevan. Musiikkiosastolta puuttuivat kokonaan muun muassa Beyoncé, Britney Spears, Elvis, The Beatles ja Michael Jackson. Odotin tuota musiikkiosastoa eniten, joten täytyy sanoa, että olin hiukan pettynyt. Onneksi siellä kuitenkin oli paljon muita, joten ei auttanut kuin tyytyä siihen. Hyvä juttu oli myös, että näin helmikuussa siellä ei ollut mitenkään massiiviset ruuhkat, vaan pääsimme kiertelemään ongelmitta ja ottamaan pari yhteiskuvaakin patsaiden kanssa. 

     Zendaya 

    Taylor Swift 

    Brad Pitt 

     Freddie Mercury 

Tuossa muutamia kuvia sieltä, ihan kaikkia en sentään jaksa laittaa. 😁 Patsaat olivat hämmentävän aidon näköisiä. Esimerkiksi ihmisten katseet oli saatu vangittua juuri oikeanlaisina. Olisi hyvin voinut kuvitella, että ne alkavatkin liikkumaan! 😅

Koska emme syöneet ollenkaan aamupalaa, menimme tuon jälkeen oikopäätä yhteen kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Sen jälkeen matkustimme bussilla noin 40 minuutin matkan London Bridgelle ja kävelimme siitä Tower Bridgelle. 

Busseilla pääsee Lontoossa tosi kätevästi lähes kaikkialle ja sillä tavalla kaupunkia myös näkee ihan eri tavalla kuin metrolla matkustaessa. Siellä kaikki bussit on myös kaksikerroksisia, ja mekin pääsimme pari kertaa eteen istumaan. Eli ei tarvinnut varata erikseen mitään sightseeing-kiertoajelua kun pääsimme näkemään kaupunkia muutenkin. 

 

Illalla kävimme vielä kävelemässä Notting Hillissä. Siellä on kuvattu se yksi samanniminen leffa, jossa näytteli mm. Julia Roberts ja Hugh Grant. Se on kuuluisa värikkäistä taloista ja kadut olivatkin tosi söpöjä ja sympaattisia. Alueella sijaitsee myös paljon arvotaloja. Harmi vain, että siinä vaiheessa iltaa aurinko oli jo ehtinyt laskea, eikä hämärässä värikkäät talot päässeet oikein oikeuksiinsa -ainakaan kuvattaessa. 

Jossain vaiheessa alkoi tulla jo niin viileä, että oli pakko lähteä kahvilla käynnin jälkeen takaisin hotellille. Hauskaa on se, etten minä oikeasti tykkää kahvista tai juo sitä arkena, mutta aina reissuissa tai kahvilassa käydessäni voin ottaa capuccinon tai vastaavan, en siis koskaan pelkkää tavallista mustaa kahvia.

Tuonakin päivänä askelia tuli tuhansia. Keskiviikko olikin viimeinen kokonainen reissupäivä, joten hotellille päästyämme piti jo alkaa laittamaan tavaroita kasaan. 

Emme yrityksistä huolimatta olleet löytäneet aiemmin Paddingtonin asemalta siellä olevaa Paddington-karhun pronssipatsasta, joten sen etsimisestä tuli yksi viimeisen päivämme tavotteista. Lopulta sain netin syövereistä kaivettua karhun sijainnin ja löytyihän se lopulta laituri 1 vierestä! 

    Etsivä löytää. Ja tätähän me metsästettiin

    ekat kolme päivää.

Asemalla oli myös karhulle omistettu ikioma penkki.

Viimeiselle päivälle meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia, kuin käydä syömässä, jotta koneessa ei tulisi nälkä. Meinasimme ensin mennä syömään perinteistä fish and chipsiä, mutta päädyimmekin sellaiseen ravintolaan, mistä sai herkullisia ja söpöjä deep dish -tyylisiä pizzoja. Vaikka ne näyttivät suht pieniltä, ne olivat erittäin täyttäviä. Sellaisia pizzoja ei taidakaan täältä Suomesta saada, tai minä en ainakaan ole törmännyt. 

    Nam! 

Viimeiseksi kohteeksi päätimme ottaa Hyde Parkin. Puisto on paitsi kuuluisa myös todella iso. Matkasimme puistoon ravintolalta bussilla ja puiston läpi käveltyämme kävelimme noin puolen tunnin matkan takaisin hotellille, josta haimme matkalaukkumme. Puisto on varmasti kesällä todella kaunis, kun puissa on lehtiä ja kukkaloistoa. Nytkin se oli toki hieno, mutta hieman mutainen ja alaston. Päätimme, että seuraavan kerran kun olemme menossa Lontooseen, menemme sinne ehdottomasti kesällä. 

Oli siellä sentään istutettu narsisseja. 

Puistossa oli myös valtava määrä eri lintuja sulassa sovussa. Huomasi, että ne on tottunut ihmisiin. Myös oravat olivat siellä aivan pelottomia ja kesyjä ja yksikin kiipeili erään miehen jalkaa pitkin. 

Meille sattui hyvä tuuri säiden suhteen. Joka päivä paistoi aurinko ja vaikka ilma oli melko tuulinen, se oli kuitenkin kuiva eikä sateenvarjoja tarvinnut ollenkaan. Emme itse asiassa ottaneet niitä ollenkaan edes mukaan. Ilma oli paljon keväisempi kuin Suomessa. Täällä sen sijaan on vielä harmaata, märkää ja melko kylmää. Mutta hei, olen nähnyt jo joitain pajunkissoja täälläkin. Kevään merkki! 🌸

Vielä jäi paljon katsottavaa ja nähtävää, mutta juuri sen takia samaan kaupunkiin voi aina palata takaisin. 

“Emme matkusta paetaksemme elämää, vaan estääksemme elämää pakenemasta meiltä."

          – Tuntematon

Ihanaa viikonloppua! 

-Sofia