Ensimmäinen tekstini, jännää

 22.2.2022 on itselleni melko historiallinen päivä: perustin blogin. Olen itse ollut aina todella laiska lukemaan yhtäkään blogia, seuraamaan youtubettajia taikka tik tok-tilejä. Ainoa blogi, jota seuraan, on Sami Minkkisen upea Havaintoja parisuhteesta.

 Tässä sitä kuitenkin nyt ollaan, sillä tykkään kirjoittamisesta, vaikka siitä en menekään takuuseen, että pystyisin olemaan niin mielenkiintoinen tai että minulla olisi niin paljon sanottavaa, että saisin itselleni seuraajia. Mutta yrittänyttä ei laiteta, kuten sanotaan😁 

Nyt voisinkin tässä ensimmäisessä postauksessa kertoa hieman itsestäni.

Nimi: Sofia

Ikä: 25 vuotta. Syntymäpäiväni on 26.maaliskuuta.

Asuinpaikka: Helsinki, mutta olen syntynyt ja kasvanut Iisalmessa, Pohjois-Savossa. Asun Munkkivuoressa yhdessä avomieheni kanssa. Olemme olleet yhdessä lähes 5 vuotta. 

Harrastukseni: Pianon soitto. Käyn tunneilla Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa. Tähän voisi laittaa myös musiikin kuuntelun, sillä ei mene päivääkään, ettenkö kuuntelisi musiikkia. Klassista musiikkia tulee kuunneltua eniten, mutta olen musiikin suhteen hyvin kaikkiruokainen(okei, poisluettuna joku gangstaräp ja heavy metal). Tällä hetkellä harjoittelen pianolla mm. Franz Schubertin Impromptua op. 90 no 4.  

Toinen harrastukseni on sijoittaminen. Aloitimme sen mieheni kanssa yhdessä alkuvuodesta 2021. Se on toisaalta helppoa, mutta toisaalta vaikeaa. Vaikeinta on sijoittaa oikeisiin kohteisiin, ostaa juuri oikeaan aikaan ja myydä oikeaan aikaan niin, ettei tekisi liikaa tappiota. Tavoitteenamme on saavuttaa jossain vaiheessa sijoittamisella taloudellinen riippumattomuus. Tosin olemme sen asian kanssa vielä sen verran lapsen kengissä ja sijoittamisessa osa on kiinni silkasta hyvästä tuuristakin, joten mitään tarkempaa aikataulua tavoitteellemme on vaikea antaa. Tähän mennessä olen oppinut kantapään kautta yhden, mutta sitäkin kullanarvoisemman asian: älä ole ahne! Jos osake nousee hyvin, myy. Älä jää odottamaan. Näin kävi minulle, kun en suostunut myymään tiettyyn aikaan, ja tappiot olivat noin 40 000 euron luokkaa. Edelleen se hieman kirpasee kun sitä ajattelee🥴😅 No, tyhmyydestä kärsii, vaikka toisaalta virheistä oppii parhaiten! 

Tavoitteeni: Päästä Ammattikorkeaan opiskelemaan syksyllä 2022. Olen hakenut sinne jo kaksi kertaa, mutta ovet ovat toistaiseksi pysyneet kiinni. Johtuu tietysti melko vaikeasta pääsykokeesta. Siinä on mm. matematiikan osio, ja minulla oli lukion lyhyt matikka vitonen. Ja lukiosta pääsin siis jouluna 2016, eli nekin opitut asiat on aika tehokkaasti unohtunut😅 Toinen vaikea osio on englanti, mikä on siis suorastaa törkeän vaikea. Luin netistä muiden kokemuksia kokeesta ja jopa ihmiset, jotka on mm. käyneet yliopiston tai asunut ja työskennellyt ulkomailla, sanoi että se osio oli todella vaikea. Tavoitteena on siis päästä opiskelemaan toimintaterapiaa tai toisena vaihtoehtona sosionomiaa. Olen kiinnostunut työskentelemään esim. lastensuojelussa. Saapa nähdä, josko kolmas kerta toden sanoisi ja pääsisin tällä kertaa sisään. 

Alun perin olin ihan varma, että päädyn opiskelemaan musiikkia -olenhan harrastanut sitä aina 8-vuotiaasta asti, jolloin aloitin sellotunnit. Hainkin keväällä 2019 opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatusta, mutta en päässyt. Mietin aikani, haenko toisen kerran, koska minulle musiikkilukiossa ollessani sanottiin, että minusta voisi tulla vaikka pianonsoitonopettaja, ja se jäi jotenkin kummittelemaan mieleeni. Koin jopa velvollisuudekseni, että haen opiskelemaan musiikkia, mutta päätin kuitenkin lopulta, ettei musiikin ammattiopinnot ole minua varten. Se olisi ollut minulle melko stressaavaa, että jo kouluun mennessä tulisi olla joku puoliammattilainen. Sen takia pidin musiikin harrastuksena ja päätin suunnata toiseen mielenkiinnon kohteeseeni, eli ihmisten auttamiseen. 

Mutta palatakseni noista kouluhöpinöistä tavoitteisiini niin yhden tavoitteen ylempänä jo listasin, eli kehittyä sijoittamisessa ja saada siitä taloudellista turvaa. Muita pitkän ajan tavoitteita on mm. oman asunnon ostaminen ja jossain vaiheessa ulkomaille muuttaminen. Emme kumpikaan miehen kanssa ole talvi-ihmisiä ja haaveilemme sen takia esimerkiksi Espanjan auringosta, lämmöstä ja kauniista maisemista. Ei yhtään kunnianhimoisia ole nämä, vai mitä?😀 

Tällä hetkellä työskentelen kokopäiväisesti eräässä lääketukussa, eli varastohommia. Ei ihan sitä, mitä kuvittelin kaksvitosena tekevän, mutta aina ei voi elämä mennä niin kuin haluaa😄 on sentään mahtavat työkaverit ja säännöllinen palkka. Toisaalta olen sitä mieltä, että aamuherätykset ja 5 päivän työviikot ei ole ehkä ihan minua varten. Toivonkin, että tulevaisuudessa voin tehdä osa-aikaista työtä. 

Monet lukiokaverit valmistuu jo maistereiksi ja opiskelee ulkomailla, joten valehtelisin jos väittäisin, ettenkö välillä ole ollut jopa pettynyt itseeni tai hieman epätoivoinen, kun olen pohtinut tulevaisuuttani ja yrittänyt pähkäillä, missä näen itseni esimerkiksi 5 tai 10 vuoden päästä. Mutta vaikka kuinka tekee suunnitelmia, haaveilee ja järjestelee, elämä menee loppujen lopuksi aina omia polkujaan juuri niin kuin on tarkoitettu menevän. 

Tästä ekasta tekstistä tuli aika sekava, kun pitäisi päättää, mitä kaikkea ekaan postaukseen kirjoittaisi. Blogini kuitenkin edustaa nimensä mukaisesti aivan tavallista arkea ja toisinaan vähän juhlaakin.

"Sometimes I just wonder what I'm supposed to do" 

Tältä erää Adios!🙋‍♀️

❤: Sofia