Maailmantuskaa

Kun vuosi 2022 vaihtui, olo oli huojentunut. Jälleen yksi koronavuosi selätetty, ehkä se siis tarkoittaa, että koronauutisointi ja koronan pelossa eläminen loppuisi. 

Viime aikoina se tosiaan on vähentynytkin, mutta miksi? Koska ihmisten mielen on vallannut uusi huoli. Huoli tulevaisuudesta, Suomesta, sodasta. Mieli on levoton ja olisi helppo lamaantua tällaisen tilanteen edessä. 

Uutiset Ukrainasta särkevät sydämen. Kukapa olisi uskonut, että 2020-luvulla Euroopassa oikeasti soditaan? Tuntuu täysin absurdilta, että siellä minun ikäiset ihmiset ja normaalia elämää elävät, työssäkäyvät, perheelliset, opiskelevat, lapsista ja urasta haaveilevat, joutuivatkin yhtäkkiä rintamalle. Miten se on mahdollista? Sitä ei pysty käsittämään. Sellainen kuuluu historiaan ja saisi pysyäkin siellä. Se on kuitenkin totisinta totta tällä hetkellä Ukrainassa.

 Olen huomannut itsekin viime päivinä pohtivan, mitä pitäisi tehdä ja miten varautua, jos Suomi olisi joskus uusi Ukraina. Huoli Venäjän naapurina olemisesta tällaisena aikana ei ole tuulesta temmattu. 

Turhauttavaa on myös se, että Suomen päättäjillä on sellainen taktiikka, että asioita vähätellään ja kansalaisille halutaan luoda kuva turvallisesta lintukodosta, joka on niin kaukana kaikesta, että maailman myrskyt -oli ne sitten kansainvälistä markkinataloutta,  pandemiaa tai sotatilaa koskevia- ei tänne yltäisi. Tavallaan ymmärrän ajatuksen siinä taustalla: kansalaisia ei haluta pelotella tai luoda turhaa paniikkia (tämä taktiikka ei ole kyllä ainakaan median osalta pitänyt koronasta uutisoidessa), mutta se luo helposti epävarmuutta ja turhaa ahdistusta. Ihmisten tulisi voida ennakoida ja suunnitella, mutta se on käytännössä mahdotonta, kun tavan kansalaisia pidetään pimennossa. Kyllähän alkuvuodesta 2020, kun ensimmäiset koronauutiset alkoivat levitä maailmalla, THL väitti, ettei korona leviä Suomeen. Tai kun vuonna 2008 Yhdysvalloissa tuli pörssiromahdus, joka aiheutti Suomeenkin talouden taantuman, ministerit ja poliitikot yrittivät ensin vakuutella silmät kirkkaina, että tämä ei koske Suomea. Vaan kyllä se koski, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Maailma on globalisoituneempi kuin koskaan. Miten voisi olla mahdollista, että Suomi länsimaana ja EU:hun kuuluvana valtiona voisi välttää tällaisen? 

 

Välillä on vaikea ymmärtää, miksi ihminen on tällainen. Ihmisellä on nisäkkäistä korkein tietoisuuden taso ja rationaalisen ajattelun kyky, ja silti ihminen tuhoaa itse itsensä pian sukupuuton partaalle. Yksikään selkärankainen ei varmaan tässä maailmassa ole niin julma kanssalajiaan kohtaan kuin ihminen. Eikä yksikään muu näin pitkälle kehittynyt laji ole loppujen lopuksi kuitenkin niin yksinkertainen, vallanhimoinen, ahne ja tyhmä kuin ihminen. Niin kuin Einstein sanoi:"Kaksi asiaa ovat loputtomia: universumi ja ihmisen tyhmyys, enkä ole varma ensimmäisestä." 

Kunpa maailma pyörisi rakkaudella, ilolla ja myötätunnolla.

Kunpa meistä jokainen voisi kunnioittaa toinen toistaan ja maailmassa vallitsisi rauha ja vapaus. 

Tuo on toki silkkaa toiveunta. Maailma ei ole koskaan pyörinyt tuolla tavalla. Tilanne on Euroopassa nyt tämä, enkä voi kuin toivoa ihmettä. Maailma on tällä hetkellä pirstaleina. Koronan jälkeen tuskin kenelläkään olisi energiaa tai voimia kohdata näin radikaalia asiaa kuin sota. Tässä tilanteessa tavallinen ihminen tuntee itsensä jälleen kerran aika pieneksi, eikä käytännössä ole muita vaihtoehtoja kuin mennä töihin, harrastuksiin, jatkaa normaalia elämää ja omia rutiineja. Ikään kuin leikkiä, ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, vaan kaikki on hyvin. Niin kuin ennen. 

"Every human being is good at birth. Sometimes evil just becomes so much more powerful." 

-Sofia