Lukioaikainen runokokoelma

Kävin lukiossa luovan kirjoittamisen kurssin, joka niin sanotusti huipentui kurssin lopussa oppilaiden tekemiin runokokoelmiin. Kurssi oli todella mielenkiintoinen, hauska ja rento, jossa oppi paljon syvällisemmin kirjoittamisesta kuin perus äidinkielentunneilla. Minulla on tuo minun kirjoittama runokokoelma edelleen tallella ja se kantaa nimeä "Elämäni laulu". Muistan, miten vaikea oli keksiä tuolle kokoelmalle nimeä ja se olikin vähän sellainen viime tipassa äkkiä keksitty nimi.😀 Olen noista runoista itse asiassa aika ylpeä. Se oli nimittäin sitä aikaa, kun luovuus vielä kukoisti.😜 Nykyään sitä vaan kärsii ns. tyhjän paperin kammosta, niin kuin sanonta kuuluu. On se jännä, miten se meneekään niin, että jos ei kirjoita vuosiin oikein mitään ja nykyään kirjojen lukeminenkin on jäänyt lähes kokonaan, se vaikuttaa suoraan omaan mielikuvitukseen, luovuuteen ja aikaansaamiseen. Sen takia päätinkin nostalgisoida näiden vanhojen runojen parissa ja kirjoittaa kaikki viisi runoa tähän alle, jotka runokokoelmani sisältää. 😁


1. Ei ole kauniimpaa kuin

koivunoksien tuoksu kesäillassa

Lintujen laulu korkealla

sininen taivas kattonaan

Heinäsirkkojen sirkuttelu 

heinäpellon seassa piilossa,

auringonlaskun viimesäteiden

luomat varjot.

Ja viimein yö peittää päivän

pimeydellään. 



2.                Hei elämä,

        olen oppinut, että sinä olet julma

         Mutta et sinä niin julma ole, ettenkö

       minä voisi olla sinuakin vahvempi

                      Elämä,

           loukkaa minua totuudella,

                     älä ikinä 

            lohduta valheella

                     Elämä, 

         anna minun kokea kipua

                sillä ilman sitä

            en aavista hyvyyttä



3.  Luonto hengittää tuulella

       itkee sadepisaroilla

   Hymyilee auringonpaisteella

   Se kaikki muistuttaa meitä

      ihmisen kauneudesta,

   luonnon yksinkertaisuudesta

 Eikä mikään ole kauniimpaa kuin  

 ihmisen ja luonnon välinen yhteys



4.  Minä huudan nimeäsi 

 läpi metsien ja vuorten se kaikuu

    Aurinko laskee ja 

   meri tyyntyy, mutta

 minun sydämeni laulaa 

  sinulle ja vain sinulle

    joka et enää kuule



5.  Seison huipulla

            Aurinko paistaa, mutta

minun on kylmä

          Tuuli kuiskii minulle

surullisin sävelin

Seison vuoren päällä

         aivan reunalla täällä

Aurinko paistaa, mutta

         sisältäni olen umpijäässä

Olen putoamassa alas; huipulta tullaan maahan

Olen takaisin korkealla 

         hymyillen

Enkä enää ole



-Sofia 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lontoon reissu

Kuva
Hellurei, terkut Lontoosta ja hyvää myöhästynyttä ystävänpäivää!🌺 En ole kerennyt kirjoittaa reissustamme läheskään niin nopeasti kuin luulin. Olimme reissussa viime viikon maanantaista torstaihin ja perjantai-iltana pikkuveljeni tuli käymään täällä etelässä, joten talvilomaviikolle riitti kyllä tekemistä eikä senkään takia ennättänyt kirjoittaa. Tällä viikolla minulla onkin ollut iltavuoroviikko. Onneks nyt ollaan jo voiton puolella ja tänään alkoi viikonloppu!😄 Aatella, helmikuukin on jo puolivälissä. On se hurjaa. Reissumme meni kaikin puolin hyvin ja ilman mitään suurempia ongelmia. Tällä kertaa oli hyvä, että lähdimme matkaan maanantaina, mikä tarkoittaa, että saimme koko viikonlopun nukkua hyvin. Menimme tavanomaista viikonloppurytmiämme aikaisemmin nukkumaan, nukuimme joku 9 tuntia ja laitoimme kellon soimaan, ettei tullut nukuttua liikaa, koska sunnuntai-iltana ennen lähtöä piti kuitenkin pystyä saamaan unta. Emme siis kärsineet tavanomaisesta ensimmäisen päivän väsymyksestä
Lue lisää

Kesätauko

Kuva
 Hei pitkästä aikaa!  Niin vain tämäkin kesä on hurahtanut. Tässä kirjoittamisessa on ollut myös enemmän tai vähemmän tarkoituksellinen tauko. Ajattelin ensin, että raportoin jokaisesta kesän puuhasta erikseen, mutta kesällä kun aina tuppaa sattumaan ja tapahtumaan kaikenlaista, ajattelin että ehkä on parempi tehdä tällainen "yhteenveto".  Aina tuntuu, että kesä menee kauhean nopeaa, mutta toisaalta kun ajattelee, on tässä kerennyt kyllä tapahtumaankin. Tuntuu, että siitä kesäkuun alusta kun viimeksi julkaisin tekstin, on jo pieni ikuisuus.      Heinäkuun olin töissä, mutta viikonloppuna sitten kerkesi puuhailla sitä sun tätä. Kävin muun muassa elämäni ensimmäistä kertaa Muumimaailmassa Naantalissa! 😃 Lähdin sinne isosiskoni ja hänen 3-vuotiaan lapsensa kaveriksi. Harmi vain, että se suljettiin jo klo 18 ja pääsimme lähtemään sinne vasta puolenpäivän jälkeen  Helsingistä ajamaan, joten loppu peleissä meille tuli aika kiire. Mutta pääasia, että kerettiin näkemään suurin osa m
Lue lisää

Elämä hymyilee

Kuva
Heipparallaa pitkästä aikaa! Ihan kamalaa tämä, miten olen ignoorannut tämän blogin ihan huolella. Kivaahan tätä on kirjoittaa, mutta siinä tuppaa käymään aina niin, että arjen pyörteessä ja kiireissä tämä blogi priorisoidaan viimeiseksi.  Pari viikkoa sitten olimme koko perheen voimin Pohjanmaalla mökkeilemässä ja juhlimassa isän 60-vuotispäiviä. Söimme paljon, saunoimme ja rentouduimme kylpytynnyrissä. Harmi vain, että sää oli todella kolea, joten ulkona ei paljon tarennut olla, vaikka olisikin ollut iso piha sisarusten lasten kanssa temmeltää. Tosin mökin vieressä oli pelto, jota tähän aikaan vuodesta vissiin lannoitettiin, koska se lannan haju oli todella voimakas, välillä suorastaan etova. Se olikin hyvä syy pysytellä luvan kanssa sisällä. 😄  Mökillä oli oma ranta -tai tarkalleen ottaen  oikeastaankin joki, keinu, grillipaikka, aurinkotuoleja ja vaikka mitä muita aktiviteettejä, mikäli sää vain olisi ollut astetta lämpimämpi kaikkeen touhuiluun. Olimme mökillä kaksi yötä, eli kys
Lue lisää