Naiset armeijaan -kyllä vai ei?

Heips!

Tänään perjantaina 3.6. Ilta-Sanomat julkaisi uutisen siitä, miten asepalveluksen kutsunnat ovat laajenemassa myös naisiin. Tulevaisuudessa tämä kutsuntatilaisuus olisi siis uudelta nimeltään informaatiopäivä, jossa jaettaisiin tietoa mm. naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. 

Tämän moni uutiseen kommentoinut näytti tulkitsevan niin, että armeijan käyminen tulisi pakolliseksi kaikille sen ikäisille naisille. Moni kommentoija oli sitä mieltä, että uudistus oli hyvä ja tasa-arvoinen. Ainakin toistaiseksi naisten asepalvelus perustuisi kuitenkin edelleen vapaaehtoisuuteen. 

Tästä aiheesta on ollut keskustelua jo ties kuinka kauan, kun ihmiset ovat kinastelleet siitä, miten tämän asian kanssa tulisi toimia. Naiset armeijaan vai ei? Aion pohtia nyt omia näkemyksiäni asiasta, ja varmasti jonkun mielestä sohaisen tällä tavalla ampiaispesään. Enhän ole itse edes käynyt armeijaa. 🤷‍♀️

Tästä aiheesta on vaikea edes keksiä sitä näkökulmaa, mistä alottaisi. Asia on nimittäin melko laaja-alainen. Ensimmäiseksi herää kysymys, että jos tulevaisuudessa kaikki sukupuoleen katsomatta käy nimenomaan aseelliseen maanpuolustukseen perustuvan pakollisen armeijan, kuka hoitaa sodan tullessa muonituksen, sairaanhoidon, lasten hoidot ja muut käytännön asiat? Minusta tällaiseen pitäisi olla omat kurssinsa, missä opetetaan juuri näitä taistelun rinnalla niin sanotusti kulisseissa tarvittavia taitoja. 

Naiset ovat vuosisadat joutuneet olemaan miesten taka-alalla, heillä ei ole aina ollut läheskään samoja oikeuksia esimerkiksi työntekoon, äänestämiseen, politiikan harjoittamiseen tai omista asioista päättämiseen. Kuten aikaisemmessa tasa-arvon epäkohdista kertovassa postauksessani kirjoitin, naiset tienaavat myös korkeasti koulutettuina vähemmän ja naisen vastuulla on yhä edelleen jäädä kotiin lasten kanssa. Toki poikkeuksia löytyy, mutta keskityn nyt vain näihin vallitseviin käytäntöihin, jotka loistavat tilastoissa enemmän. Eli:nainen kouluttautuu, saa vähemmän palkkaa, kokee miestä enemmän syrjintää, on se osapuoli joka on 9 kuukautta raskaana, jää miestä pidemmäksi aikaa vanhempainvapaalle, menettää työmahdollisuuksia ja niin edelleen, ja tämän kaiken lisäksi naisen tulisi käydä myös armeija. Kuulostaa minun korviin melko kohtuuttomalta. Kaikki, jotka tähän asiaan ei muuta vasta-argumenttia keksi, sanoo aina sen saman, eli että "ei naisen pakko ole synnyttää!" No joo, ehkä ei, vaan kun monet pariskunnat romahtaneista syntyvyysluvuista huolimatta haluaa vielä lapsia, se vaan on nainen, joka joutuu kaiken sen kokemaan. Halusi tai ei. Jotkut adoptoi, jotkut ovat itsellisiä vanhempia, mutta tilanne on sama: yksikään lapsi ei tähän maailmaan ole ilman naista syntynyt. Tökeröltä kuulosti myös aikoinaan se, kun Antti Rinne kehotti suomalaisia synnytystalkoisiin. Ikään kuin se olisi jotain hassun hauskaa ja helppoakin helpompaa puuhaa, jossa vaan pyöräytellään lapsia. Mitään taloudellista tilannetta tai työttömyyttä ei tarvitsisi miettiä, kunhan vain talkoovoimin kaikki yhdessä pyöräytellään Suomeen veronmaksajia. Siis naiset. Eihän miehillä siinä ole oikein mitään menetettävää. 

Siltikin. Miehet vaativat, että naiset menevät armeijaan, koska se on miehillekin niin rankkaa ja puolesta vuodesta vuoteen he menettävät aikuisuuden kynnyksellä aikaa. Se ei kuitenkaan mene ihan niin, nimittäin jos on työpaikka, työnantajalla ei ole oikeutta irtisanoa asevelvollisuuden suorittamaan lähtemisen perusteella. Jos saa koulupaikan, sen alkua on oikeus lykätä armeijan perusteella. Se ei aiheuta sinulle armeijan jälkeistä masennusta, ylipainoa, elinikäisiä arpia tai 18 vuoden vastuuta.

Monet miehet ovat kieltäytyneet palveluksesta ja suorittavat sen sijaan siviilipalveluksen. Onko nyt siis niin, että naisten pitää paikata tämä miesten jättämä vaje? Joku ihminen Ilta-Sanomien uutiseen kommentoikin, että naisten tehtävänä on hankkia koulutus, synnyttää lapsia, viedä ne pienestä pitäen hoitoon jotta työura ei kärsi ja siinä jossain välissä huolehtia maanpuolustuksestakin. Vuosisadat lapset ja koti on ollut naisen vastuulla, mutta aina kun puhutaan armeijasta, vanhanaikaisin ja sovinistisinkin mies on yhtäkkiä niin moderni, että tässä asiassa kannattaa tasa-arvoa. Miksikö? Koska tämä on yksi niistä harvoista asioista, joihin naisella on ollut ns. erivapaus. Ja sitä ei monikaan tunnu kestävän.

Pikakahvimemegirl, jota seuraan instagramissa, on kiteyttänyt tämän ilmiön yhteen meemiin:"Osa miehistä pelkää feministejä, koska ne luulee, että feminismin pointti on alistaa miehiä samalla tavalla kuin miehet juuri nyt alistaa naisia." Ja ovat alistaneet läpi historian. Juuri menneinä viikkoina on ollut parikin uutista, miten varusmies on jollain tavalla ahdistellut tai lähennellyt naispuolista varusmiestä. Sen mitä itse olen lukenut ihmisten tarinoita, on hyvin yleistä, että naisia simputetaan, vähätellään ja häiriköidään miestä todennäköisemmin myös armeijan vihreissä. Onkin absurdia, että nämä samat miehet kuitenkin vaativat tasa-arvon nimessä asepalvelusta pakolliseksi myös naisille. Näin naisena se kuulostaa varsin tekopyhältä. Tällainen käyttäytyminen miesten taholta näyttäytyy minulle silkkana pelkona siitä, että miehet joutuvat kokemaan jotain sellaista, mitä naiset eivät. Että he joutuvat edes jossain asiassa kokemaan, mitä on epätasa-arvo. Että he joutuvat kasvokkain sen kanssa, mikä naisille on arkipäivää. 

Sen takia suorastaan naurattaa miesten kiihkeät kommentit, että armeijakysymyksessä täytyy ehdottomasti mennä kohti tasa-arvoa(koska se koskettaa miehiä itsejään), mutta kun puhutaan esimerkiksi palkkaepätasa-arvosta tai vanhempainvapaiden epätasaisesta jakautumisesta, alkaakin hirveä puolustelu ja vähättely siitä, miten sellaisia ilmiöitä ei oikeastaan ole edes olemassa. 🤦‍♀️ Vaikka "naisten logiikalle" naureskellaan harva se päivä, niin itse en ymmärrä useinkaan miesten logiikkaa. Tässäkään asiassa. 

Ihanaa viikonloppua!💛

-Sofia