Kesän viimeiset hetket

Hei pitkästä aikaa!

Siitä on nyt tasan kuukausi, kun julkaisin edellisen oman blogitekstin. Koskaan ennen ei ole ollut tällaista taukoa välissä. Aika on mennyt niin kamalan nopeasti, että ei meinaa perässä pysyä. Toisaalta olen myös stressanut liiaksikin sitä, mitä kirjoittaisin. Tuntuu, että aina pitäisi olla jotain spesiaalia asiaa ja sitten kun tuleekin tällaisia kausia elämässä, että ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä vaan pikemminkin päin vastoin -elämä on tasapaksua ja kaikin tavoin järjestyksessä, ei keksikään mitään kirjoitettavaa. 

Nyt olen vain nauttinut näistä viimeisistä kesäisistä päivistä. Syyskuu kun kääntyy jo ensi viikolla, voi olla lähes varma, että siinä samalla romahtaa myös lämpöasteet. Ei ole kyllä koskaan varmaan ollut elo-syyskuun vaihteessa näinkin lämmin ja vielä tulevalle viikonlopulle näyttää jopa +27😱 Outoa, kun yleensä on tottunut tähän aikaan jo kulkemaan takki päällä😁 Tykkään enemmän tästä! Suomessakin voisi olla sellaiset Etelä-Euroopan kesät, missä helteet kestää lokakuuhun asti. Hassu kontrasti siinä, miten joissakin puissa on jo ruskeita lehtiä ja monet kasvitkin on jo kuolleet, mutta samalla on näin lämmin! Ikään kuin kesä ja syksy taistelisi keskenään, onko vielä kesä vai tuleeko jo syksy, ja säät onkin jämähtänyt johonkin siihen välille. 

 

Kuten kuvista näkyy, viime aikoina on tullut lähinnä syötyä ulkona😅  Näistä terassikeleistä pitää nyt nauttia niin kauan kun vielä voi, sanoo suomalainen. Ja se taitaa olla kuulkaa niin, että tulevana viikonloppuna on vika lämmin päivä, joten sekin varmaan pitää olla ulkona. En kyllä yhtään odota niitä lähitulevaisuudessa siintäviä pimeitä aamuja, vesisateita ja kaamosväsymystä. Mutta minkäs sille voi. 

Itsessä ainakin aina huomaa, että tulee jotenkin hirveä kiire ja paineet nauttia siitä vihreästä luonnosta ja auringonpaisteesta. Sitä yrittää imeä itseensä jokaisen valonsäteen, linnun laulun ja kukkien tuoksun, mutta joka ikinen syksy käy niin, että miettii vain, että miksi ihmeessä siitä kesästä ei osannu nauttia enempää?!😅 Miksi piti valittaa kun on hiki tai kun aurinko paistaa suoraan silmiin ja miksi piti istua niin monta kaunista päivää vain neljän seinän sisällä. Olen tullut seuraavanlaiseen lopputulokseen: koska ihminen tottuu kaikkeen. Siis ihan kaikkeen. Meillä on ihmeellinen taito sopeutua ja turtua. Kesästäkin tulee itsestäänselvyys vaikka aah, ihan sydäntä raastaa kun ajattelee miten lyhyt se täällä pohjolassa oikeasti on. Ja etenkin kun äsken oli juhannus ja ensi viikolla on jo syyskuu! Miksi, oi miksi aika menee näin nopeaa. Aivan liian nopeaa tässä joutuu itsekin vanhenemaan tällä menolla. 👩‍🦳

Tästä tulikin varsinainen sään päivittelyteksti. Suomalaisten vakioaihe siis, kun ei keksi muuta puhuttavaa!😉 Niin kuin ei minullakaan ole tällä hetkellä mitään muuta annettavaa. Välillä kun vain käy niin, ettei kerta kaikkiaan keksi sanottavaa. Se tarkoittaa yleensä, että asiat on suht mallillaan. 

Ensi viikolla lähdenkin sinne Roomaan, ihanaa! Ihanaa päästä reissuun ja näkemään kaikkia kuuluisia nähtävyyksiä🕌⛲  

Sitä odotan todella paljon, nimittäin sieltä palattua ei olekaan muuta odotettavaa kuin pitkä ja pimeä syksy ja kaikki arkiset askareet. Seuraava tekstini varmasti käsitteleekin sitä reissua, joten palatkaamme sitten syyskuun puolella!👋

-Sofia