Kaikki tiet vievät Roomaan🇮🇹

Ciao! 

No niin, vihdoinkin! Nyt ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa ja kertoa tässä postauksessa minun ja veljeni vaimon matkasta Roomaan. Olimme siellä 1.-5.9. ja oli kyllä kaiken kaikkiaan ihana ja hauska reissu. Ajattelimme, että siitä voisi tulla tästä lähtien meille vuosittainen perinne, että lähtisimme joka syksy jonnekin lämpimään hetkeksi vielä jatkamaan kesää. Jos vain aikataulut ja kaikki työkuviot, lastenhoidot ynnä muut saadaan aina sovitettua yksiin, niin tämä perinne kyllä passaa minulle.😎 

Voisin niin sanotusti purkaa tätä reissua päivä päivältä. 

Torstai 1.9.  

Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta torstaiaamuna klo 6.45. Edellisen päivän minä olin vielä normaalisti töissä ja pianotunnilla, ja kun kälyni saapui Helsinkiin sinä iltana, tapasimme vielä siskoni kanssa ja kävimme porukalla syömässä ja vaihtamassa kuulumisia. Kotiin päästyämme piti käydä suihkussa, pakata vielä tavaroita, syödä ja tietysti vain pälpättää kaikesta, joten puolen yön aikoihin tulimme siihen tulokseen, että turhaanhan tässä edes yrittää nukkua, kun taksikin on kuitenkin tilattu jo klo 4.15. Olimme molemmat heränneet keskiviikkoaamuna jo kuuden maissa, joten on sanomattakin selvää, että olimme tietoisia, että edessä olisi aikamoinen univaje. Istuimme kuitenkin koko yön keittiönpöydän ääressä ja yritimme pitää itsemme hereillä. Okei, minä kyllä torkahdin siihen joksikin aikaa, mutta ei auttanut kuin laittaa kamppeet niskaan ja naama kuntoon ja lähteä kenttää kohti. 

Siellä oli yllättävän paljon porukkaa liikenteessä ja saimme todeta, että lentokentän perusteellisen remontin myötä siellä ei ollut juurikaan vanhanaikaisia palvelutiskejä(ainakaan SAS-yhtiöllä, jolla lensimme menomatkan Tukholman kautta). Onneksi olimme maksaneet ruumaan menevät matkalaukut ja tehneet lähtöselvityksen jo kotona, sillä rehellisesti sanottuna en tiedä, missä olisimme ne voineet tehdä, jos olisimme jättäneet ne kentällä hoidettaviksi. Bag drop-pisteellä oli melkoinen jono, emmekä meinanneet aluksi saada selkoa, pitikö meidän tulostaa boarding pass ja matkalaukkutägit itse. Erään naisen ohjeistuksella teimme kuitenkin kaiken itse itsepalvelupisteellä. Oli kuumottavaa joutua eka kertaa jättämään myös itse laukut bag drop-pisteen hihnalle ja vain toivomaan, että se menee oikeaan paikkaan. Olin lentänyt ennen tätä reissua viimeksi noin kolme vuotta sitten ennen koronaa ja silloin kentällä näkyi vielä paljon henkilökuntaa ja teimme lähtöselvitykset aina tiskillä. Kaiken lisäksi koko kesä on uutisoitu siitä, miten Euroopassa monella lentokentällä vallitsee kaaos mm. työvoimapulan takia ja on ollut hyvin yleistä, että ihmisten matkalaukut eksyy väärään paikkaan tai jopa maahan. Sen takia olikin hermoja raastavaa jättää itse laukku hihnalle ja toivoa, että on tehnyt kaikki oikein. Olimme oikeesti ihan hermostuneita, että entä jos laukut ei löydäkään perille? Varsinkin kun Tukholmassa oli välilasku, että entä jos ne jääkin sinne?😅 Ette ymmärrä sitä helpotuksen määrää, mikä meidät valtasi, kun seisoimme Rooman Leonardo da Vincin lentokentän matkalaukkuhihnalla ja bongasimme sieltä molempien matkalaukut ja totesimme, että ne oli kuin olikin löytänyt perille! 

Kaikki varmasti tietää sen ensimmäisen lomapäivän tunteen, kun pitää oppia ja ottaa asioista selvää heti lyhyellä aikataululla. Mistä saa julkisen liikenteen lippuja, missä on taksit, mistä lähtee junat/metrot? Varsinkin kun takana on täysin uneton yö. En varmaan koskaan oo oppinut mitään niin nopeasti kuin reissussa ollessa oppii kohdekaupungin metrokartan, reitit, taksihinnaston ja alueiden nimiä, missä tulee kuljettua. Ensimmäinen päivä menee aina opetellessa, totutellessa ja niin sanotusti kotiutuessa, mutta heti kun oppii kulkemaan ja pääsee muutenkin jyvälle maan tavoista, pystyykin liikkumaan ilman stressiä kuin paikallinen konsanaan. 🤸‍♀️

Roomaan selvittyämme hetki meni vain siinä, että seisoimme hieman eksyneen näköisinä ja mietimme, mistä ylipäätäsä voisi kysyä, että mistä lippuja ynnä muita voi ostaa. No, ei auttanut muu kuin seurata uloskäyntikylttejä ja muita ihmisiä. Onneksi vastaan tulikin infopiste, missä opastettiin mistä lippuja saa ostettua. No kun se asia oli vihdoin hoidettu, oli aika suunnata taksijonoon. Hotellimme sijaitsi lähes 30 kilometrin päässä kentältä ja kuului Rooman keskustan ulkopuolelle. Sen takia taksilla kulkeminen oli kallista -noin 90€ per suunta. Tai siis olisi ollut. Taksikuskimme lupasi meille matkan 50 eurolla ja vasta matkalla tajusi, että osoite onkin niin sanotun keskusta-alueen ulkopuolella. Hän lupasi meille kuitenkin matkan sillä hinnalla kuin oli sovittu, mutta kertoi, että muuten jos kuljemme taksilla, ne ajavat mittarin mukaan ja se voi tulla kalliiksi. Myöhemmin kun google mapsista tutkailin asiaa, keskustan taksiasemalta oli kuitenkin onneksi lyhyempi matka hotellille ja puolet halvempi kulkea. 

Olimme siis syystä tai toisesta, varmaankin huolimattomuutta, ottanut hotellin todella kaukaa. Eikä siinä mitään, mutta ongelmaksi muodostui se, että lähin metroasema sijaitsi noin viiden kilsan päässä. 🙄 Lisäki viimeiset metrovuorot lähtivät melko aikaisin, arkisin klo 22-00 välillä ja sunnuntai-iltana jo noin 22.30 aikaan. Se oli tavallaan melko yllättävää ja hassua, kun kyseessä on kuitenkin miljoonakaupunki ja väkeä aina liikenteessä. Hotellin ongelmaksi ei kuitenkaan muodostunut yksistään sen kaukainen sijainti, vaan myös sen taso. Se oli olevinaan neljän tähden hotelli ja kuvissa hieno ja siisti, mutta totuus oli toinen. Ensinnäkin käytävän katossa oli joku iso reikä, mistä pilkisti putket. Huoneen vessan katto taas näytti siltä, kuin siellä olisi käynyt joku vesivahinko, se kun oli ihan homeisen näköinen. Suihkussa ei ollut lainkaan käsisuihkua, ainoastaan katossa oleva isompi suihku, josta vettä tuli melko laiskasti. Minun sängyn petivaatteissa oli joitakin ällöttävän näköisiä pinttyneitä jälkiä ja lattia oli todella roskainen. Siinä kun asteli paljain jaloin, jalkapohjat olivat aina mustanaan pölyä ja roskaa. Hotellin taso ja metron kaukainen sijainti meinasi aluksi latistaa reissufiiliksemme täysin. Olo oli lähes epätoivoinen. Oma vika tietysti, kun olimme juuri sen hotellin varanneet ilman perusteellista taustatutkimusta, mutta silti. 

Hotellille päästyämme kävimme lähimäkkärissä syömässä. Ekana iltana iski vielä rankkasade(joka ei onneksi kestänyt koko iltaa!) ja kaiken lisäksi mahani oli hieman sekaisin huonosti syömisen ja ties minkä jäljiltä. Kaiken kaikkiaan tuo reissun eka ilta ei ollut millään tavoin järin hehkeä.😁 No, hotellille palattuamme otimme parin tunnin päiväunet, sillä päätä oli pakko saada vähän selvitettyä. Ja mahaa.😆 Siis minun. Illalla päätimme sitten lähteä etsimään se lähin metroasema ja hurauttaa sillä Colosseumille, joka on iltaisin auringon laskeuduttua valaistu. Luulimme, että kahdestaan tuollaisen viiden kilometrin matkan taittaa tuossa tuokiossa, ainakin se teoriassa kuulostaa siltä. 

    

    Nämä kuvat otettu ekana iltana ristiretkellä

    kohti metroasemaa. 

Totuus oli kuitenkin toinen. Kun on täysin google mapsin varassa ja kävelee jatkuvasti pikkuteistä risteyksiin ja taas pikkuteille ja yrittää päättää, onko oikea reitti mennä loivasti oikealle vaiko kenties vasemmalle ja välillä yrittää saada selkoa, onko menossa ollenkaan edes oikeaan suuntaan, matka ei mene erityisen kevyesti. Etenkään, kun minulla oli kaiken lisäksi uudet kengät jalassa, jotka tietysti ärsyyntyivät siitä kävelyn määrästä ja aiheutti rakot! Taivallettuamme noin puolentoistatunnin verran (ehkä? Suoraan sanottuna mulla katosi ajantaju) ja epäiltyämme, että kartta huijaakin meitä, eikä mitään metroasemaa ole olemassakaan, asema kuitenkin tuli kuin tulikin lopulta vastaan! Jalat huusi hoosiannaa ja rakot kävivät niin sanotusti kuumana, kun pääsimme istahtamaan huojentuneina metron kyytiin. Siellä istuessamme totesin, että minä en näillä jaloilla enää takaisin kävele, vaan meidän on maksettava taksista, vaikka olimme ne matkakortitkin ostanut. Toisekseen emme kovin myöhään olisi edes metrolla takaisin sinne korpeen päässeet, koska metro tosiaan suljettiin sen verran aikaisin. Kävimme ottamassa kuvat Colosseumilla ja suuntasimme syömään. Yksi asia oli varma:meidän oli PAKKO vaihtaa hotellia😂 Pizzaa syödessämme selailin nopeasti jonkun rautatie/metroaseman läheisyydessä, keskeisellä sijainnilla olevan hotellin ja varasin lopulta Ariston-nimisen hotellin Terminin(juna-aseman)kulmilta. Tietysti harmitti, että alkuperäisestä hotellista menetti satasia, mutta oli se sen arvoista! Ja virheistä oppii: tulevaisuudessa syynää entistä tarkemmin, että valitsee hotellin keskeiseltä sijainnilta julkisten liikennevälineiden läheisyydestä. 

Palasimme illalla taksilla hotellille intoa puhkuen, sillä jouduimme nukkumaan siellä vain yhden yön ja pääsisimme heti huomenissa niin sanotusti sivistyksen pariin. Minä tosin en iljennyt nukkua sillä minun peitolla, joten kaivelin laukusta mukana olleen ylimääräisen kylpypyyhkeeni peitoksi😅 Hätä keinot keksii! 

Perjantai 2.9. 

Aamulla heräsimme sen hetkinen univelka voitettuna, kävimme kaupassa ostamassa aamupalaa ja söimme sen hotellin pihalla auringosta nauttien. Sentään siinä lähellä oli ruokakauppa! Heti sen jälkeen laitoimme tavarat kasaan, kirjauduimme ulos ja ajoimme taksilla uudelle hotellille. Olimme onnesta soikeana, kun vastassa oli kunnon hotellisänky puhtailla lakanoilla, normaali suihku, hiustenkuivaaja ja puhdas lattia, ikään kuin emme koskaan ennen olisi hyvää hotellikäyntiä elämässämme kokeneetkaan. Ja niin, se metroasema 300 metrin päässä!

Suuntasimme ensiksi Espanjalaisille portaille Piazza di Spagnan kupeelle. Siitä reissumme vasta kunnolla alkoi ekan päivän sähläysten jälkeen. Lämpöä oli joka päivä +30 asteen molemmin puolin. Taisin itse heti sinä päivänä shoppailla kaikki tuliaisetkin. 

Espanjalaiset portaat on kuuluisa turistinähtävyys, mutta myöskin paikallisten keskuudessa suosittu kohtaamispaikka. Alueella olikin varsinkin päiväsaikaan todella paljon porukkaa.

     Piti ottaa myös pakollinen turistin 

    poseerauskuva. 

Samana päivävä suuntasimme myös yhtä kuuluisalle Fontana di Trevin-suihkulähteelle. Se sijaitsee kävelyetäisyyden päässä portaista. Siellä on kuulemma myös erittäin paljon taskuvarkaita aina liikenteessä. Opimmekin, miten näyttää jo kaukaa turistilta:pidä reppua/laukkua aina visusti etupuolella, ota siitä tiukka ote ja tarkista jatkuvasti(t. allekirjoittanut) lähes vainoharhaisena, että lompakkosi ja muut tärkeät tavarat ovat tallella. 

Turistien määrä suihkulähteellä oli jotain shokeeraavaa. Onneksi saimme kuitenkin ängettyä itsemme aivan suihkulähteen reunalle heittämään sinne kolikkomme, kuten tapana on. Kolikko tulee aina viskata olan yli. Kai se tuo sinulle jotain ikuista onnea ja lupaa, että tulet palaamaan sinne takaisin. 🤷‍♀️ Oli miten oli, kuvia räpsittiin ja myöhemmin sen ohi tuli käveltyä lähes päivittäin. Oli aamu, ilta tai yö, niin se suihkulähteen alue oli aina täynnä porukkaa. Se ei totisesti nukkunut koskaan. 

    Tämä kuva otettu illalla klo 23 maissa. 

Lauantai 3.9.  

Lauantaina suuntasimme Vatikaaniin tarkoituksena käydä Sikstuksen kappelissa. Minä luulin, että se on joku normaali kirkko tai että sen ulkopuolella vähintäänkin lukee että "Sikstuksen kappeli". Mutta ehei. Se kulkee nimellä Vatikaanin museo. Toki olin laittanu mapsiin osoitteen ja se opastikin meidät tuon museon juurelle, mutta luulin olevani mapsia viisaampi ja totesin, että nyt meidän pitää kiertää rakennuksen toiselle puolelle, koska tämä se ei mitenkään voi olla.🙊 Jätimme museon taaksemme ja päädyimme Pietarin kirkon aukiolle, jossa kiemurteli joku 5 kilometrin jono ihmisiä, jotka odottivat kirkkoon pääsyä. Päätimme heti alkuunsa, että me emme ala 30 asteen helteessä suorassa auringonpaisteessa jonottelemaan ja tuhlaamaan aikaa, koska siihen olisi helposti mennyt toista tuntia. Ainakin itselleni Sikstuksen kappeli kuuluisine kattofreskoineen ja Michelangelon maalauksineen olikin se tärkeämpi ja mielenkiintoisempi kohde. 

Vasta siinä aukiolla pyöriskeltyämme aloin uudemman kerran tutkimaan internetin ihmeellisestä maailmasta, minkä näköinen se kappeli tarkalleen ottaen on ja missä se sijaitsee. Silloin tajusin, että se on juuri se rakennus, jonka edessä olimme alun alkaen pyörineet ja palasimme sinne. Se meni klo 16 kiinni ja kello oli siinä vaiheessa jo yli kolmen, joten lähdimme vauhdilla takaisin päin. Menimme sisään ja turvatarkastuksesta läpi ja vielä lipputiskillä varmistelimme, että onhan tämä nyt varmasti oikea paikka. 

Olin jotenkin aina olettanut, että Sikstuksen kappeli, joka on siis osa Vatikaanin palatsia ja Paavin asuinsija, on erillinen ja oma nähtävyytensä, mutta ensin pitikin mennä museon läpi, joka koostuu eri aikakausina rakennetuista paavien palatseista ja sisäpihoista. Museot käsittelevät mm. Egyptin kulttuuria, muumioita ja työkaluja. Lisäksi siellä on yli tuhat kreikkalaiseen ja roomalaiseen kuvanveistoon liittyvää taideteosta. Huone toisensa jälkeen jatkuvat patsaat, maalaukset ja kattofreskot saivat suun yksinkertaisesti loksahtamaan auki. Siellä oli järjetön määrä yksityiskohtia ja niin paljon nähtävää, että siellä voisi helposti viettää kaksikin päivää ja silti jäisi vielä nähtävää. On suorastaan järjetön ajatus, että kappeli on rakennettu 1400-luvulla ja Michelangelo työsti sen kuuluisimmat maalaukset 1500-luvulla, mutta silti silloin niissä olosuhteissa on pystytty tekemään niin jättiläismäinen ja yksityiskohtainen työ. Museon muiden huoneiden freskoista sai ottaa kuvia, mutta valitettavasti siellä itse kappelissa, missä Michelangelon maalaukset sijaitsee, kuvaaminen oli kielletty. 

Sikstuksen kappeli oli vähättelevästi sanottuna uskomaton paikka. Nähtävää silmänkantamattomiin. Ehdottomasti yksi hienoimpia paikkoja, jossa olen käynyt. Livenä se on vielä hämmästyttävämpi kuin kuvista katsottuna.

Vatikaanin museossa meillä meni loppujen lopuksi monta tuntia ja joskus iltakuuden maissa havahduimme, että me ei oltu syöty mitään sitten aamupalan. Niin paljon kuin siellä olisikin ollut nähtävää, oli jossain vaiheessa vain pakko lähteä hotellille suihkuun ja siitä syömään. Ihme, että kumpaakaan meistä ei edes heikottanut. Yleensä mulla tulee hirveästä nälästä maha kipeäksi, monesti myös pää etenkin helteillä, mutta tuolla reissulla, vaikka monena päivänä tuli syötyä ihan liian harvoin, se ei koskaan sen kummemmin tuntunut missään.🤷‍♀️

Sunnuntai 4.9. 

Tämä päivä me aloitettiin kuvaussessiolla Colosseumin juurella. Tarkoituksena oli siis ottaa hienot poseerauskuvat, vaikka ohi vaeltelevat ihmiset hidastivatkin tätä puuhaa hieman. Olisi ollut hauska saada sellaisia "instagram vs. reality"-kuvia, mutta enpä tajunnut ottaa sellaisia, vaan aina tuli kaikkialla kiltisti ootettua, että ihmiset menevät tieltä. 

Löysimme hyvän kuvauspaikan ja taivas oli lähes pilvetön, joten saimme juuri haluamiamme "muotokuvia" Colosseum taustalla. 

Jokaisessa turistikohteessa ja nähtävyydessä vierähti helposti monta tuntia, joten sunnuntain pääkohteeksi valitsimme Colosseumin vieressä sijaitsevan Forum Romanumin. Olimme menossa ostamaan läheiseltä kojulta lippuja, mutta saimmekin selville, että sinne pääsee juuri sinä päivänä ilmaiseksi. Kadulla vielä eräs mies kertoi, että Colosseumin sisäpuolelle sekä forumiin pääsee joka kuun ensimmäinen sunnuntai ilmaiseksi. Meillä siis kävikin hyvä tuuri! 

Forum Romanum on tori, joka oli antiikin Rooman aikainen uskonnollinen, hallinnollinen ja kaupallinen keskus 600-luvulta eaa. alkaen. Aukiota reunustaa useat rakennukset, pylväät ja veistokset. 

Vaikka forumin rakennukset säilyivät aina keskiajan yli, 1500-luvulla rakennusten kiveä alettiin ottaa uusien rakennusten materiaaliksi. Lisäksi aluetta käytettiin kivilouhoksena ja lehmien laiduinalueena ja se raunioitui. Sääolosuhteet ja ilmansaasteet on vaurioittanut rakennuksia entisestään. Onneksi kuitenkin 1900-luvulla arkeologit pääsivät alueen kaivauksissa antiikin Rooman varhaisvaiheisiin asti ja saivat lopulta kaivettua koko alueen esiin. Siellä on mm. Julius Cesarin itselleen rakennuttama kirkko Basilica Julius, josta on tosin enää jäljellä pelkät rauniot. Tuokin paikka oli hieno, pysäyttävä kokemus. Kävellä niillä ikivanhoilla kaduilla ja rakennuksilla, jossa ihmiset monta sataa vuotta sitten on asioinut ja elänyt. Siellä jos missä tunsi historian havinaa. Jos sellaista haluaa, kannattaa ehdottomasti mennä Roomaan! 

  

 

Maanantai 5.9.

Niin vain saapui reissun viimeinen päivä. Se onkin aina yhtä surullinen päivä. Minulle ei oo vielä kertaakaan käynyt sillä tavalla, että kaipaisin kotiin ja lähtisin reissusta ilomielin kohti Suomea, vaan lähinnä päinvastoin. Etenkin kun Roomassa kyllä riittäisi nähtävää. Jokaisella kadunkulmalla vastaan tuli joku uusi rakennus, mahtava kirkko, nähtävyys tai kojuja, joissa voisi pyöriä helteistä ja tunnelmasta nauttien. Ei minulla ollut sieltä mitenkään erityisen kiire takaisin kylmään Suomeen, Espooseen, arkeen ja töihin. 🤭 

Tälle vikalle lomapäivälle meillä ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia, koska kuitenkin viiden maissa piti olla jo lähdössä kentälle, nimittäin kone lähti 19.45 takaisin Helsinkiin. Kävimme vielä pyörimässä turistikojuissa etsimässä tuliaisia, söimme pirtelöt ja varastoimme aurinkoenergiaa talteen talvea varten. 😎 Ja ai niin, törmättiin sattumalta ihanaan joululiikkeeseen!🥺 Siellä oli tietysti pakko piipahtaa käymään. 

Liikkeessä soi joululaulut ja niitä kuunnellessa ja joulutavaroita ihastellessa melkeinpä unohti, että ulkona odotti kirkas auringonpaiste ja helle. Olisi hirveästi tehnyt mieli ostaa sieltä jotain, mutta pienet yksittäiset koristeetkin olivat melko arvokkaita ja isompia tuotteita taas ei olisi saanut edes roudattua matkalaukussa. 

Nuo kuuseen tai kransseihin tarkoitetut koristeet olivat niin söpöjä! Tosin jos olisin ostanut jonkun, olisi tullut hirveä valinnanvaikeus. Kaikki olivat toinen toistaan hienompia. Silti liikkeestä poistuessa jäi hieman kaivelemaan ja meinasin palatakin sinne ostamaan edes jotain. No, maltoin kuitenkin mieleni, mutta päätin, että seuraavalla kerralla kaupungissa käydessäni menen ehdottomasti käymään tuossa liikkeessä taas ja sitten ostan jotain!😅

    Pähkinänsärkijä

Kävimme vielä niin sanotusti viimeisellä ehtoollisella elikkä pastalla, ennen kuin surullista kyllä, jouduimme kurvaamaan kohti lentokenttää. Tämän viimeiseksi jääneen ravintolan vessa ansaitsee erillisen kunniamaininnan. Jokainen wc, missä kävimme, oli yleensä likainen, haiseva, sotkuinen ja kaikin tavoin ällöttävä, mutta saimmekin tälle matkalle ihanan päätöksen tuolla ravintolan vessassa, joka oli niin hieno ja siisti, että otin sieltä oikein videon. 

Tuo kuva on hieman tärähtänyt, mutta naisten vessan kattoon oli asennettu tuollainen suloinen kukkakoriste, jonka seassa oli vilkkuvat valot. Seiniä koristi kukkatapetti ja wc-kopissa oli pieni pinkin värinen roskis. Saippua-astia oli flamingon muotoinen ja kaiuttimesta kuului rauhallinen musiikki. 🌺

     Peiliselfien arvoinen vessa. 

No mutta se siitä hehkutuksesta. Lentokentällä ulkokautta koneeseen astellessa nautimme vielä illan viimeisistä auringonsäteistä ja kehoa hellivästä lämmöstä ja juuri ennen koneen portaita olimme asenteella "nauti nyt vielä kun voi!" Hieman ennen laskeutumista henkilökunta kuulutti Helsingissä olevan +2 astetta, joka aiheutti ihmisissä huokailua ja epäuskon puuskahduksia. Lämpötilan pudotus oli vain vaivaiset 30 astetta Rooman ja Helsingin välillä. Ja kyllähän se kylmyys pahasti viilaisi, kun astuimme Suomen päässä lentokentältä puolenyön jälkeen ulos. Keho yrittää edelleen tottua tähän syksyyn ja tulevaan talveen🤪 Mutta hei, enää 8 kuukautta kevääseen! 

Kaiken kaikkiaan oli ihana ja mieleenpainuva reissu. Eikä se ole reissu eikä mikään, jos matkalla ei sattuisi myös kohelluksia.🤗 

Ei muuta kun uusia reissuja suunnittelemaan. Se olisi sitten että Ciao bella e buona notte! 

"Näe maailmaa. Se on ihmeellisempi kuin yksikään uni." 

                 -Ray Bradbury 

-Sofia