Suomiko onnellisten maa?

Kun katsoo tätä maailman menoa, välillä tekisi mieli laittaa pää pensaaseen. Olla välittämättä ja kiinnostumatta, leikkiä, että maailma on samanlainen kuin silloin lapsuudessa, kun oli liian pieni ja viaton ymmärtämään suuria asioita. Ja hyvä niin, sillä lasten kuuluu saada olla lapsia. Aikuisena kyllä kerkiää stressaamaan asioista liiaksikin, koska nyt kun esimerkiksi poliittiset asiat ja päätökset koskettavat omaakin elämää ja päivittäin uutisista saa lukea lähinnä pelkästään negatiivisia ja surullisia asioita, asia todellakin on niin, että tieto lisää tuskaa. Ja sitä stressiä. 



Eikö maailmassa ole enää onnellisuutta? Pintapuolisesti ehkä kyllä: ihmiset voivat hymyillä, vitsailla, urheilla, käydä töissä, elokuvissa, ulkona, istua iltaa. Mutta jotenkin tuntuu, että kaiken yllä leijuu kuitenkin niin harmaa epävarmuuden ja ahdistuksen pilvi, että se voi romuttaa kenet tahansa koska tahansa. Sota, Venäjän uhittelu, energiakriisi, kallistuneet sähkölaskut ja kaiken lisäksi vielä tämä typerääkin typerämpi hoitajien pakkolaki on jotain, mikä tekee onnellisuuden lähes mahdottomaksi. Toki olen aina ollut sitä mieltä, että tämä väite, että Suomi on maailman onnellisin maa, on hyvin pintapuolisten asioiden avulla mitattu ja pelkkää silmänlumetta. 

Kun katselen ympärilleni, seuraan sivusta poliittisia päätöksiä ja luen ihmisten tarinoita huolesta esimerkiksi sen suhteen, miten tulevan talven selviää ja sähkölaskut saa maksettua, luen järkyttyneenä tästä uudesta pakkolaista ja terveydenhuollon jo pitkään jatkuneesta kriisistä, olen varma, että Suomi, joka aiemmim tunnettiin hyvinvointivaltiona, on sellaisesta muisto vain. Kaikki merkit, muun muassa jatkuva velanotto, viittaavat siihen, että Suomella tulee olemaan rankat tulevat vuodet ja kestää kauan, että sieltä noustaan. 

Suoraan sanottuna katukuvakaan ei näytä siltä, että siellä kävelisi järin onnellista sakkia. Eikä tämä tuleva talvi, pimeys ja luissa ja ytimissä kalskahteleva kylmyys yhtään auta asiaa. Tietenkään ihmisiä ei tästä voi syyttää. Kun poliittiset päätökset, inflaatio, jatkuva negatiivisuuden kautta uutisoiminen mm. ilmastokriisistä ja sodan uhka painavat olkapäitä, ei mikään ihme, että ihmiset ovat ahdistuneita ja masentuneita. Sitä itsekin vaan yrittää elää elämäänsä niin kuin aina, vaikka koko ajan maalaillaan kuvaa siitä, miten vähintäänkin puhkeaisi kolmas maailmansota, Suomen talous kaatuu samalla tavalla kun 1990-luvun lamassa ja sitten vielä Venäjä tekee ydinaseiskun. 

Mitä sitten on onnellisuus? Ja mitä vaaditaan, että voin olla onnellinen myös tällaisena epävarmana aikana? Totta kai elämän peluspilareitten täytyy olla kunnossa:terveys hyvä, talous ok, työpaikka löytyy, onnellinen parisuhde, läheiset ovat terveitä ja elämä on tasapainossa. Siitä voin itse olla onnellinen, että minulla ei henkilökohtaisessa elämässä ole kriisejä. On mahdotonta kuvitellakaan, miltä heistä tällaisena kriisin aikana tuntuu, joilla kaikki omat asiat ei olekaan ihan kunnossa. Jos voimat menee siihen, että itse selviää, miten voisi jaksaa kantaa huolta myös koko maailmasta. Tietenkään en ole sitä mieltä, että kaikkien tulisi kulkea täällä maapallon tulevaisuudesta stressaten, mutta on väistämätöntä, että jotkut ihmiset tuntevat sen painolastin voimakkaammin kuin toiset. 

Jos itse vastaan otsikossa esittämääni kysymykseen, olen vakaasti sitä mieltä, että Suomi ei ole onnellisten maa. Miksikö?
1. Suomessa on noin puoli miljoona mielialalääkkeitä syöviä, joka kertoo ongelman olevan laaja. Mielenterveyspalvelut pitäisi olla paljon nykyistä helpommin saatavilla;sen pitäisi olla yhtä kuin esimerkiksi hammaslääkärin pakeille meneminen. Totuus on kuitenkin aivan toinen. Kaikki mielenterveyspalvelut on ruuhkautuneita eikä päteviä työntekijöitä löydy ja monilla on sellainen tilanne, että syödään vain lääkkeitä, vaikka terapia olisi ehdottomasti tärkeä apu mielenterveydellisiin haasteisiin. Ehkä suomalaisilla on myös geneettisesti sekä olosuhteiden että perintötekijöiden takia taipumusta mm. masennukseen. Työelämän oravanpyörä, iso vastuu-pieni palkka -asetelma, elämisen kalleus, alkoholiongelmat, koulukiusaamisen yleisyys, kova verotus ja pitkä talvi näin muutamia mainitakseni. 

2. Pienet palkat ja kova verotus. Monessa työssä tienaa Suomessa alle 2000 euroa nettona, jopa bruttona. Se ei millään tavalla korreloi kuitenkin kalliiden asumiskustannusten kanssa, mikä on ongelma etenkin pääkaupunkiseudulla. Helsinki on myöskin yksi Euroopan kalleimmista pääkaupungeista yleisen hintatason suhteen. Nyt etenkin inflaation tullessa, kun ruuan ja bensan hinta on kohonnut pilviin, on kestämätöntä, että palkat eivät kuitenkaan vain nouse vaan laahaavat jäljessä ja pahasti. Minun mielestä on myöskin typerää, että kun tienaat tietyn verran, sinulta lähtee jopa 50% palkasta veroihin. Eli sekin hyvätuloinen palkka ja leveä elämä onkin sellaista ainoastaan paperilla, ei käytännössä. Joissain tapauksissa on parempi tehdä ns. huonompaa työtä hyvällä palkalla kuin olla yliopistosta valmistunut ja vaativassa ammatissa, mutta palkasta lähtee veroja niin paljon, että saakin saman verran kuin  "normiduunari" bruttopalkkana. 

3. Suomessa on jopa liian lepsu työttömyyskorvaussysteemi sekä muutkin kotitaloudelle annettavat tuet. Älkää ymmärtäkö väärin. Jos joku täällä on hienoa, niin se, että pienituloisia ja työttömiä tuetaan ja täällä ei ole pahaa kodittomuusongelmaa, kuten monissa muissa maissa. Se vain, että monet voivat käyttää kelan tukia hyväksi. Ei ole millään tavalla toimiva ja reilu asetelma, että Suomessa on mahdollista olla vapaaehtoisesti työtön. Nimittäin tietyissä tapauksissa kelalta saa saman verran rahaa kuussa kuin jossakin sellaisessa työssä, missä on minimipalkka. Eli tilanne on se, että jotkut nousevat aamusta toiseen tekemään työtä ja maksamaan veroja, kun toiset taas voivat samaan aikaan olla vapaaehtoisesti kotona ilman, että joutuu tekemään yhteiskunnan eteen mitään. Tätä systeemiä pitäisi jollain tavalla muuttaa ja suhteuttaa tukia niin, että se ei passivoisi ketään, vaan kannustaisi työntekoon. 

4. Vaikka äsken paasasinkin, kuinka jokaisen tulisi mieluummin tehdä työtä kuin istua vapaaehtoisesti kotona, asiassa on pienoinen mutta. On monia, jotka nimenomaan hakevat ja haluaisivat töitä,mutta ei sellaista saa. Jostain syystä Suomessa on muka kamala työvoimapula, mutta mitenkäs ne ihmiset, jotka laittavat satoja työhakemuksia, muttei saa töitä mistään? Olet väärän ikäinen, väärällä koulutuksella, huonolla työkokemuksella, liian koulutettu, liian alikoulutettu, ehkä jopa väärän niminen. Työnhaku ollaan tehty uuvuttavaksi! Jokainen työpaikka tyyliin kaupankassasta lastentarhanopettajaan etsii jotain superihmistä. Tulee olla yliopistotason koulutus ja heti työuran alussa vähintään viiden vuoden työkokemus ja mielellään tulisi puhua neljää kieltä ja osata kaikki tietokonetekniikan salat. Nykyään jos jostain saa hyvän työpaikan, se on verrattavissa lottovoittoon! Turha nuoria on syyttää, että he eivät työllisty. Heitä ei vain haluta palkata. Ja mikähän tilanne on sitten, kun he täyttävät 30 ja heiltä ei edelleenkään löydy kunnollista työhistoriaa, koska kukaan ei ole halunnut palkata heitä. Kysyn vaan!🤷‍♀️ 

5. Yli puoli miljoonaa ulosottovelallista. Miksi kouluissa ei käydä talousoppia ja verotuksen ja lainanoton saloja? Kaikkeen muuhun kyllä paneudutaan mitokondrioista äidinkielen sijamuotoihin, mutta elämässä oikeasti tarvittavia tärkeitä taitoja ei opetella juurikaan. Se on yksi tämän ongelman juurisyistä. Toinen on elämisen kalleus ja lainansaannin helppous. Suomessa ei varmaan sellaista ihmistä löydykään, joka ei jossain elämänsä vaiheessa olisi ottanut lainaa. Toki asuntolainan ymmärtää, mutta pienien palkkojen ja pienituloisten suuren määrän takia moni joutuu ottamaan lainaa ihan vain normaalia elämistä varten tai kun  tulee esimerkiksi jotain yllättäviä hankintoja. Monilla tämä lainalla eläminen riistäytyy käsistä ja tuloksena on merkintä luottotiedoissa. Olen lukenut monia tositarinoita siitä, miten ulosotossa oleminen on romuttanut elämän, talouden ja tulevaisuudenuskon täysin ja ihmiset ovat päätyneet sen takia jopa itsemurhiin. Tähän samaan voisi mainita suomalaisten ongelman alkoholin kanssa ja ne noin 400 000 alkoholistia, joka on 7% koko väestöstä. Alkoholi on surullisen kuuluisa murheiden hukuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa.

6. Suomen hallitus. Jos Suomi on aina onnistunut olemaan EU:n pelinappula ja ottamaan lisää lainaa sössien oman maan asiat, nyt korona-aikana ja sen jälkimainingeissa ne asiat on viimeistäänkin sössitty ja kunnolla. Kuten tämä "annetaan 6 miljardia Italiaan koronatukea ja saadaan itse vain 2 miljardia takaisin". Ja niilläkin rahoilla italiaanot remppasi asuntoja ja niiden julkisivuja. 🤷‍♀️ Ja tämä Suomen jatkuva rooli kaiken ja kaikkien pelastajina. Luvataan Virolle ottaa koronapotilaita hoitoon tänne, kun hoitajat täällä on omankin maan kansalaisten kanssa äärirajoilla. Annetaan avokätisesti rahaa milloin mihinkin kehitysapuun, mutta hoitajille ei kerta kaikkiaan vain ole varaa mistään nostaa palkkoja. Edistetään hirveällä tohinalla "vihreää siirtymää" ja suorastaan uhkaillaan jokaista suomalaista hankkimaan sähköauto viimeistään 2030-luvulle tultaessa, mutta hupsista unohtui vain sellainen seikka, että lähes kaikki sähköautot etenkin uusina maksaa alkaen 50 000 euroa. Ja mistä kansalaiset, joista lähes miljoonaa elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella, sellaisen summan autonostoon saavat?
Ja mitenkäs nyt tämän sähkökriisin myötä suut pannaan? Ei ole kauaakaan, kun takat oltiin kieltämässä ja tyyliin koko yhteiskuntaa sähköistämässä, mutta nyt varoitellaankin, miten tulevana talvena onkin sähkökatkoja ja kaikkialla kylmää ja pimeää! Ei tällä menolla maailmalla ole varaa laittaa koko yhteiskuntaa liikennettä myöten sähkön varaan. 

Vuosi sitten hallitus lisäsi pykälän 48a, joka velvoitti jokaista sotealalla työskentelevää löyhin perustein ja olemattomilla tutkimustuloksilla rokottautumaan koronaa vastaan laitoshuoltajia myöten. Täysin terveitä ja töihin kykeneviä hoitajia potkittiin pois töistä, syyllistettiin ja nöyryytettiin valtakunnan medioita myöten, mutta nyt vuoden päästä tilanne onkin yhtäkkiä täysin päinvastainen: laillinen lakko-oikeus on kielletty ja töihin voi pakottaa sakon uhalla. Arvostus yhteiskuntaa kannattelevaa voimaa kohtaan on täysin nolla ja laista äänestäessä 51 kansanedustajaa päätti olla poissa ja äänestää näin ollen tyhjää. Mitähän kansanedustajia nekin on olevinaan, jos ei edes osallistu siihen tehtävään, mihin kansalaiset on heidät valinnut. 

Oli miten oli, Suomi yhteiskuntana ja hyvinvointivaltiona on kokenut itsekin aikamoisen inflaation. Oikeusvaltio tämä ei ole koskaan mielestäni ollutkaan, koska eihän täällä edes anneta kunnon tuomioita muista kuin talousrikoksista. 🙄 Joten ei, en yhtään ihmettele, miksi monet ihmiset kertovat olevansa epävarmoja tulevaisuudesta ja itsekin yrittää vain elää normaalia elämää, vaikka takaraivossa nämä ristiriitaisuudet ja älyttömyydet kyllä tuntee koko ajan. Ja tämän hirvittävän velkamäärän, jota me tavalliset työssäkäyvät saadaan maksaa lihasverellä. Asian tulisi yksinkertaistettuna olla niin, että Suomen ja sen kansalaisten ongelmat laitetaan ensin kuntoon ja vasta sitten syynätään rahaa ulkomaille ties mihin hankkeisiin, vihreisiin siirtymiin ja kehitysapuihin. Suomi kuitenkin on päättänyt sitkeästi hoitaa tämän asian täysin päinvastoin:ensin huolehditaan muista maista ja EU:sta ja sitten katsotaan, miten voitaisiin suomalaisten oloja kurjistaa entisestään.


Olisi ihanaa, jos kaikki asiat olisi kaikilla hyvin eikä kukaan kärsisi esimerkiksi yksinäisyydestä, syrjäytymisestä, mielenterveydellisistä haasteista tai addiktioista. Olisi ihanaa, jos maailmassa ei olisi väkivaltaa, köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Tai jos itse voisi asiaan jotenkin vaikuttaa, mutta loppujen lopuksi sitä on vain pieni ihminen miljardien muiden pienten ihmisten joukossa, jolla ei ole keinoja poistaa näitä ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta murskaavia asioita. 

Itselleni onni on kuitenkin kykyä nauttia pienistäkin asioista. Jos vain unohtaa kaikki maailman tuskat ja keskittyy tähän hetkeen, onni on loppu peleissä hyvin pienistä asioista kiinni: auringonpaisteesta, läheisistä, hyvästä elokuvasta, ruuasta, unelmista, suklaasta, musiikista. Ne onnellisuuden muruset pitää vain osata löytää ja kaikki ne hetket tallentaa jonnekin muistoihin, että joskus, kun meinaa ahdistaa, ne voi kaivella sieltä ja muistuttaa itselleen, että lopultakaan onni ei ole kiinni isoista asioista. Ne isot asiat vain täydentäisivät sen kokonaisuuden ja silloin voisi olla varma, että onnen voi jakaa kaikkien muiden kanssa, eikä sitä tarvitse yrittää kätkeä, koska kuten suomalainen sananlasku kuuluu:"Kel' onni on, se onnen kätkeköön."


"We could be more peaceful, more loving,
more honest with each other every day."
                          -M. Jackson 


Ihanaa viikonloppua!🧡
-Sofia 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä minusta tulee isona?

Ensimmäinen tekstini, jännää

9 faktaa minusta 💁‍♀️