Tammikuu melkein taputeltu
Hei ja ihanaa torstai-iltaa!
Kevään tuntua.
Niin käsittämätöntä kuin se onkin, niin tämä tammikuu -minun inhokki kuukausi, päättyy jo ensi viikolla. Yleensä tämä kuukausi on pakkasen ja lumen täyteinen, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on tälläkin hetkellä melko harmaata, liukasta ja enemmänkin plussan puolella. Vaikka kyllä tällainen keli taitaa olla tällä hetkellä melkeenpä ympäri Suomen. En muista milloin olisi moista tammikuuta ollut aiemmin. 🤔 Toki minuahan se ei haittaa, koska kuten on tullut varmaan selväksi, olen oikea talven vihaaja eikä lumestakaan ole minun mielestäni mitään muuta kuin harmia.
Tänään huomasin, että puoli viiden aikaan oli vielä suhteellisen valoisaa. Aah, sieltä se valo taas pikkuhiljaa tulee. En malta odottaa kevättä! Ja sitä että kääntyy kesäaika.
Ajattelin heti vuoden alussa aloittaa uuden harrastuksen, eli laulutunnit. Kävin yhdellä kokeilutunnilla Helsingin laulustudiolla, mutta sen jälkeen meille tuli open kanssa vaikeuksia löytää yhteistä aikataulua. Minun iltavuoroviikot sotkevat, samoin se että minulle ei kaikki viikonpäivät käy. Myös opettajan puolelta vapaina olevat ajat on rajallisia, joten en sen ekan laulutunnin jälkeen ole ainakaan toistaiseksi päässyt jatkamaan harrastusta. Minun oli nimittäin tarkoitus sen takia vaihtaa jopa opettajaa, mutta ei heidänkään aikataulut oikein sovi omaani. Tästä tuli paljon vaikeampaa kuin kuvittelin! Olin niin pitkään pallotellut sitä haavetta ottaa laulutunteja ja ajattelin, että nyt on se aika, koska "uusi vuosi ja uudet kujeet", mutta saapa nähdä miten tässä lopulta käy: onnistuuko meidän löytää minulle sopivaa ajankohtaa? 😄
Muuten tämä vuosi on alkanut samoilla arkisilla kuvioilla. Eli töitä, töitä, pianonsoittoa ja vielä kerran töitä! Pianolla opettelen tällä hetkellä muun muassa Golliwogg's cake-walk -nimistä osaa Claude Debussyn Lastennurkkaus-sarjasta.
Harjoittelu tekee mestarin.
Kauppoihin on muuten tullut jo tulppaanit -varma kevään merkki. 😉 Olihan se heti tietenkin pikku kimppu ostettava ja saada näin testiin myös iittalan maljakko, jonka sain siskoltani joululahjaksi.
Minua aina naurattaa kun ihmiset harmittelevat lumen puutetta tai nauttii lumisesta maisemasta ja kirpeistä pakkasista, ja minä olen jo tammikuussa ihan sillä tavalla että "ahh, kevät saa jo saapua!"
Mutta kukin tavallaan tietysti. Ja niinhän se menee, että joulun jälkeen odottaa kesää, kesän mentyä joulua ja sitten taas juhannusta. Sitä vain koko ajan odottaa jotain ja saattaa mielessään elää jopa kuukausia jotain vaihetta. Esimerkiksi nyt on vaihe kohti kevättä, jolloin tammi-,helmi-, ja maaliskuu on vain pakollisia pahoja. Sitten syksyllä kesän mentyä odottaa jo joulua, jolloin loka- ja marraskuu on vain pakko sinnitellä läpi. Hassua tämmönen. Miksi ei voi vain olla ja nauttia tästä hetkestä! Nyt joudun oikein muistuttamaan itselleni, että mitä hitaammin aika menee, sen hitaammin myös vanhenee. 🤭 Että nauti nyt!
Siihen meidän Lontoon reissuunkaan ei ole enää kauaa. Vielä ensi viikko töissä ja sitä seuraavalla viikolla jo lähdemme sinne. 🇬🇧
Seuraava postaus käsitteleekin varmasti sitä reissua, kun tykitän julkaisun täyteen reissukuvia!
Ps. Tasan kahden kuukauden päästä täytän 26, apua 🤪
-Sofia
Kommentit
Lähetä kommentti