Kevättä rinnassa ja muutto mielessä

Siis mitä?! Järkytyin kun tajusin, että kirjoitin viimeksi yli kuukausi sitten. Maaliskuukin vaan oli ja meni. Mutta hei, ihanaa että ollaan keväässä ja ensi viikolla on pääsiäinen! Se tarkoittaa, että ensi ja sitä seuraavalla viikolla on vajaa työviikko. 😌 

Ollaan nyt tässä kevään mittaan alettu katselemaan ihan tosissaan asuntoja Helsingin puolelta. Alakerrassamme asuu joku lapsiperhe, joiden ainoa kommunikointitapa tuntuu olevan itkeminen, riiteleminen tai seinien potkiminen. Suoraan sanottuna se on yksi suurimmista syistä, jonka takia haluaisimme muuttaa mahdollisimman äkkiä pois. Mekkala on joka päiväistä ja lähes jatkuvaa, ja itse olen yksin kotona ollessani aina kuulokkeet päässä. Voihan sitä sanoo, että lapset on lapsia, mutta kyllä raja tulee jossain vastaan, etenkin kun asutaan kuitenkin kerrostalossa. 
Jos löydämme ja saamme jonkun kivan asunnon hyvältä sijainnilta, muutto siintää jo ennen juhannusta. Toiveessa olisi, että nyt se tuleva asunto olisi oikeesti pitkäaikainen, josta ei heti tarvitsisi muuttaa! Muutto on sen verran raskasta ja rasittavaa touhua, vaikka onhan se uuden asunnon laitto tietysti itsessään aina kivaa ja virkistävää. 

Kävimme tänään yhdessä asuntonäytössä Kampissa, mutta vaikka se olikin tilava ja ihan kiva asunto, tietyt seikat antoi meille selvyyden, ettemme kuitenkaan sitä kämppää haluaisi, vaikka saisimmekin. Haluamme nimenomaan asua keskustassa, mutta kuitenkin jollain rauhallisella kadulla. Eli esimerkiksi baaria ei saa olla heti kadun toisella puolella. Olemme nostaneet kriteerit aika korkealle ja sen takia tässä hommassa on tietyt haasteet, mutta eiköhän lopputulos sitten palkitse. Lyhyesti sanottuna haluamme asua keskustassa, josta kulkeminen kaikkialle on suht nopeaa ja palvelut on lähellä, mutta emme halua asua esim. katutasossa tai todella vilkkaalla kadulla tai sellaisessa talossa, minkä alakerrassa on joku ravintola/baari.

Ensi viikolla olemme menossa katsomaan yhtä kaksiota Kaartinkaupungissa, joka on just kokenut remontin ja sijaitsee todella rauhallisella alueella Pikku Roballa. Odotuksemme on melko korkealla sen asunnon suhteen. Katsotaan nyt, saammeko sitä ja että täyttääkö se kaikki meidän kriteerit! 😅

    Ihanaa, kun pajunkissat on kukkinut jo
    melko kauan. 

Viime viikolla täytin 26 vuotta. Aikuisiällä synttäreitä ei ole jaksanut jotenkin juhlia mitenkään erityisesti. Tälläkin kertaa päivä meni tavallisesti kotona. Sain sentään mieheni leipomaa kakkua ja pari lahjaa. Ei ole enää siinäkään päivässä samaa jännitystä ja iloa mitä lapsena. Se on toisaalta surullista, että aikuisena suurin osa ihmisistä menettää kyvyn tuntea lapsenomaista, puhdasta iloa ja jännitystä. Että vaikka olisi kuinka spesiaali päivä, kaikki tuntuu loppujen lopuksi aivan samalta. Totta kai esim joulua vietetään ihan samoilla perinteillä kuin lapsenakin, mutta sitä ei odota niin malttamattomana kuin lapsena. Ei jännitä viikkokaupalla, että mitähän saa lahjaksi. Ei tee koristeltua ja väritettyä joululahjatoivelistaa. Ei kyki ikkunassa odottamassa joulupukin tuloa. 

Aikusena tuppaa olemaan aina sata muutakin asiaa, mitkä pitää hoitaa tai mitä ajatella, eikä työelämässä ole joululomaa joka alkaisi jo viikko tai pari ennen joulua. Töitä painetaan ja viikot menee sellaista tahtia, että sitä havahtuu aina vasta pari päivää ennen joulua. 😅 No, sitä se kapitalismi teettää. 

    Vadelma-lakritsimoussekakku


Tämä lopputalvi/alkukevät on muuten mennyt ihan samaan malliin kuin aina. Olen ollut töissä, käynyt laulutunnilla, pianotunnilla ja harjoitellut kotona. Olen vain huomannut, että aina ei riittäisi energia tai motivointi harjoitteluun. Olen huomannut myös sen monessa asiassa, että kun homma muuttuu pakolliseksi, motivaatio saattaa kokea kolahduksen. Esimerkiksi:kun en vielä käynyt pianotunneilla ja soittelin vain kotona omaksi ilokseni, harjoittelin paljon useammin ja tyyliin opinkin kappaleen kuin kappaleen nopeampaa. Sitten kun aloitin pari vuotta sitten tunneilla käymisen, siitä onkin tullut velvollisuus; että minun on pakko soittaa, jotta osaan tunnilla edes jotain. Pakko, jotta ope ei ihmettele, mitä olen puuhannut koko viikon. Sen takia soittaminen saattaa tuntua työläältä, etenkin silloin, kun saan jonkun täysin uuden kappaleen tai kappaleen, joka  on suhteellisen haastava. Siitä on poistunut tietynlainen vapaus: soitan silloin kun jaksan ja motivaatiota riittää. En tiedä, onko muilla tämmösiä fiiliksiä! Vai olenko itse vain outo. 🤔

    Pääsiäisen rekvisiitta valmiina. 

Ei tässä oikein muuta, kuin reipasta alkavaa uutta viikkoa ja aurinkoista pääsiäistä!🐥 Onneksi se lupailee koko ensi viikolle aurinkoisia säitä. 

Minä toki yritän kirjoittaa ahkerammin, mutta välillä arki vain on sellaista haipakkaa, joka sysää kaikki muut asiat alleen. 



"Kevät on muistutus siitä, että pimeän jälkeen on aina edessä valoa."


-Sofia🌼

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lontoon reissu

Kevät puuhaa täynnä